maanantai 20. maaliskuuta 2017

Terveisiä!

Olen kyllä edelleen mukana kuvassa ja olen juuri käynyt Tukholman Sota-arkistossa. Yritän nyt järjestää luentoa Heikki Hiltusesta ja kerron sitten myöhemmin siitä. Vahinko, että hän ei ole jättänyt mitään muistelmia tai muita kertomuksia toiminnastaan lääkärinä rintamalla. Kirurgi Claes Cedercreutzista on tehty kirja ja hän kertoo, että tammikuun alussa vuonna 1942, kun hän oli lääkärinä JR 4:ssä hän oli kerran leikannut ja hoitanut haavoittuneita 68 tuntia putkeen. Silloin hän nukahtanut seisoessaan. Eli lääkäreillä oli kovat paikat kun oli tilanne päällä.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Miksi en ole Naton kannalla. II

Tietenkin kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä on tiivisti sidottu meidän yleiseen asevelvollisuuteen ja korkeaan puolustusmotivaatioon. Niin kauan kuin nämä kaksi tekijää ovat jotenkuten kunnossa, niin ei kannata harkita jäsenyyttä.
Se, että suuri osa kansasta ei ole NATOn kannalla johtuu myös historian katkerista opetuksista. Presidentti Kekkonen oli ilmaissut tämän asian hyvin selvästi. Keijo Korhosen mukaan oli taas kerran joku poliitikko lännestä käymässä Suomessa ( mahdollisesti senaattori Hubert Humphrey ) ja hän oli sanonut jotakin tyyliin "Luottakaa vain meihin, me kyllä puolustamme teitä!" Kekkonen oli vastannut "Meillä on kirkonmäet täynnä valkoisia ristejä muistuttamassa siitä että teidän lupauksenne ovat arvottomia!"
Miten Turtolan JR 53:n eteneminen Kiestinkiin sitten liittyy tähän? Kun lähdettiin sotaan kesällä 1941 niin saksalaiset Pohjois-Suomessa olivat siinä käsityksessä, että nyt näytämme suomalaisille miten soditaan ja miten nopeasti pystymme etenemään. Tämä olettamus koki nopeasti haaksirikon ja saksalaisten suoritus oli niin heikko, että voitiin puhua skandaalista. Mitalin toinen puoli oli, että saksalaisten, vähän halveksiva käsitys suomalaisista sotilaista vaihtui ihailuksi.
Kun saksalaiset näkivät, että puhtaasti suomalainen joukko, JR 53 eteni nopeasti kohti itää, niin he hyppäsivät kelkkaan ja halusivat ottaa kunnian tästä. Tästä seurasi tapahtumaketju joka aiheutti paljon katkeruutta suomalaisten joukkojen keskuudessa ja myös kotirintamalla. Olihan pelkästään Kuolemankukkulan valtaus elokuun alussa aiheuttanut suuria menetyksiä ja pelkästään Pudasjärven kunnassa tuli yli sata sotaorpoa lisää.
Mutta tärkein syy minun kantaani, on meidän oman puolustuksemme ja muiden lähellä olevien valtioiden ja NATOn puolustuksen täysin erilainen rakenne. Meillä on yleinen asevelvollisuus, iso reservi, paljon koulutettuja reservinupseereita ja puolustustahto on huippuluokkaa.
Meidän naapurimaat, Viro, Liettua ja Latvia ja useimmat NATO:n jäsenmaista eivät ole samalla tasolla näissä asioissa. Ja luulen, että Suomen kansan alitajunnassa on eräänlainen tietoisuus näistä asioista ja epäily siitä miten saattaa käydä jos olemme NATO:n jäsen ja NATO joutuu sotaan. Eli siellä ajatellaan hyvin nopeasti, että Suomesta löytyy koulutettuja sotilaita, iso reservi ja puolustustahtoa. Otetaan sieltä jos tulee pulmia!
Tämä, että jotkut asiat eivät olleet yhteismitallisia suuren Saksan kanssa Helsinki sai kokea eräänä sunnuntaina marraskuussa 1942 kun pieni viholliskone pääsi Helsingin yläpuolelle ja pudotti pommin Erottajalle. Seuraukset olivat tuhoisat ja Päämaja päätti tämän jälkeen, että tarvitaan oma ilmavalvontaketju Viron rannikolle, koska saksalaisten ilmavalvonta ei riitä meille. Siellä ei ymmärretty varoittaa Suomen ilmapuolustusta tästä koneesta, koska siellä ajateltiin, että yksi pieni kone ei voi olla kovin vaarallinen. Luutnantti Ilmoni, joka talvisodassa toimi Espoon saaristossa sai tehtäväkseen perustaa uuden ilmavalvontakomppanian ja sijoittaa se Viron rannikolle.
Eli, minun näkemykseni on, että meidän ei kannata liittyä NATO:n jäseneksi niin kauan kuin meillä on korkea puolustustahto ja suurin osa ikäluokasta myös suorittaa asevelvollisuuden. Jos tämä muuttuu niin tilanne on toinen.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Miksi Suomen ei pitäisi liittyä Naton jäseneksi! I

Uusi elokuva "Tom of Finland" on ollut puheenaiheena ja olen viime aikoina lukenut paljon asiakirjoja, jotka liittyvät sodanaikaiseen ilmatorjuntaan Helsingin ympäristössä. Touko Laaksonen oli silloin luutnanttina ilmatorjunnassa ja hän on kertonut asioita, jotka vahvistavat asiakirjojen tietoja.
Mutta toiseen asiaan. Minulta on usein kysytty "Kun sinä luet paljon noita sodanaikaisia asiakirjoja ja muita kertomuksia, niin olisiko hyvä asia jos Suomi olisi NATOn jäsen? Vastaukseni on "En kannata" ja perustelut ovat tässä:
Ensinnäkin en ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat haukkuneet tätä järjestöä. Kyllä se on puolustanut Euroopan demokratiaa ja ylläpitänyt rauhaa Euroopassa. Sitä paitsi, niin en ole koskaan salannut, että olen selvästi oikeistolainen, joten minun mielestä NATO on ollut hyvä asia!
Mutta pitäisikö Suomen liittyä jäseneksi on sitten ihan toinen juttu. Kun minä viime syksynä luin samanaikaisesti kaksi kirjaa sodanaikaisista tapahtumista tulin vakuuttuneeksi siitä, että Suomen pitää seistä omilla jaloilla, eikä saa luottaa vieraaseen apuun. Kirjat olivat Charmleyn kirja Englannin pääministerin Neville Chamberlainin toiminnasta vuonna 1938 ja Turtolan kirja sukulaisensa, everstiluutnantti Jussi Turtolan etenemisestä Kiestinkiin vuonna 1941.
Lyhyesti niin Chamberlainin piruetit olivat varoittava esimerkki, siitä minkälaisiin ihmisiin meidän ei pitäisi luottaa. Chamberlain sukkuloi edestakaisin Lontoon, Pariisin ja Saksan välillä löytääkseen ratkaisun Tsekkoslovakian kysymykseen ja lopulta hän totesi tästä maasta "Se on pieni ja kaukainen maa, josta me emme tiedä mitään" joten se ei ole puolustamisen arvoinen ja uhrataan.
Turtola kirja Turtolasta kertoo siitä, miten Turtolan komentama JR 53 eteni kohti Kiestinkiä kesällä 1941 ja siitä miten asiat saattoivat mennä täydellisesti pieleen.
palataan asiaan