Uusi elokuva "Tom of Finland" on ollut puheenaiheena ja olen viime aikoina lukenut paljon asiakirjoja, jotka liittyvät sodanaikaiseen ilmatorjuntaan Helsingin ympäristössä. Touko Laaksonen oli silloin luutnanttina ilmatorjunnassa ja hän on kertonut asioita, jotka vahvistavat asiakirjojen tietoja.
Mutta toiseen asiaan. Minulta on usein kysytty "Kun sinä luet paljon noita sodanaikaisia asiakirjoja ja muita kertomuksia, niin olisiko hyvä asia jos Suomi olisi NATOn jäsen? Vastaukseni on "En kannata" ja perustelut ovat tässä:
Ensinnäkin en ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat haukkuneet tätä järjestöä. Kyllä se on puolustanut Euroopan demokratiaa ja ylläpitänyt rauhaa Euroopassa. Sitä paitsi, niin en ole koskaan salannut, että olen selvästi oikeistolainen, joten minun mielestä NATO on ollut hyvä asia!
Mutta pitäisikö Suomen liittyä jäseneksi on sitten ihan toinen juttu. Kun minä viime syksynä luin samanaikaisesti kaksi kirjaa sodanaikaisista tapahtumista tulin vakuuttuneeksi siitä, että Suomen pitää seistä omilla jaloilla, eikä saa luottaa vieraaseen apuun. Kirjat olivat Charmleyn kirja Englannin pääministerin Neville Chamberlainin toiminnasta vuonna 1938 ja Turtolan kirja sukulaisensa, everstiluutnantti Jussi Turtolan etenemisestä Kiestinkiin vuonna 1941.
Lyhyesti niin Chamberlainin piruetit olivat varoittava esimerkki, siitä minkälaisiin ihmisiin meidän ei pitäisi luottaa. Chamberlain sukkuloi edestakaisin Lontoon, Pariisin ja Saksan välillä löytääkseen ratkaisun Tsekkoslovakian kysymykseen ja lopulta hän totesi tästä maasta "Se on pieni ja kaukainen maa, josta me emme tiedä mitään" joten se ei ole puolustamisen arvoinen ja uhrataan.
Turtola kirja Turtolasta kertoo siitä, miten Turtolan komentama JR 53 eteni kohti Kiestinkiä kesällä 1941 ja siitä miten asiat saattoivat mennä täydellisesti pieleen.
palataan asiaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti