maanantai 31. lokakuuta 2016

Leijonan luolassa.

Tai oikeastaan "luolastoissa". Omistan seuraavan tekstin OY Kapselon toimitusjohtajalle ja monitoimimiehelle, everstiluutnantti Martti V Terälle! Kapselo toimi Kauklahdessa ja myöhemmin Terä asui Brinkinmäessä.
Ensinnäkin Terä käytti työkavereistaan mm seuraavia nimiä:  Leijona, Ståla ja Rafu.

Leijona oli kenraaliluutnantti Leonard Grandell, Sotatalousesikunnan päällikkö.
Ståla oli eversti Johan Ståhlström, samaisen esikunnan toimistopäällikkö ja varsinainen hämähäkki sotatalouden ja asetuotannon laajassa verkostossa.
Rafu oli Rafael Lönnström, keskeinen tekijä ampumatarviketuotannossa. Oy Ammuksen ja OY Sytyttimen omistaja.
Nämä olivat Terän toiminnassa tärkeimmät miehet.
Toinen henkilö oli myös eversti Raatikainen, taisteluvälinetoimiston päällikkö. Tiedonkulku ei ole aina kulkenut kovin hyvin näiden miesten välillä, koska kesällä 1940 Terä oli näyttänyt kranaatinheittimen peruspanoksen Raatikaiselle ja kertonut, että hän valmistaa nyt näitä. Raatikainen oli sanonut "Eihän niitä valmisteta Suomessa!". Tästä Terä joutui vääntämään rautalangasta "Nämä on valmistettu tehtaallani Kauklahdessa ja Kauklahti on kylä Espoossa, Suomessa". Raatikainen totesi, että totta kai hän olisi tilannut näitä jos olisi tiennyt tästä.

Luola tai luolastot sopivat hyvin kuvaamaan Leonard Grandellin huolia ja murheita sotavuosina. Ei koskaan ollut riittävästi kallioon louhittuja tiloja ja näitä jouduttiin etsimään kissojen ja koirien kanssa. Rafael Lönnström sai heti talvisodan alkupäivinä OY Sytyttimen tuotannon siirrettyä Kauklahteen, mutta samalla aloitettiin uuden luolan louhintatyöt Pasilassa, minne Lönnström sai tuotannon siirrettyä heti talvisodan jälkeen, jolloin Sinkkivalkon tiloihin tuli Terän Kapselo.

Kapselon omisti liikemies Jarl Grahn, joka asui Solnassa, Ruotsissa ja hänellä oli filmi- ja elokuvatarvikkeita myyvä yritys muun muassa Mikkelissä. Koska filmeissä käytetty selluloidi oli erittäin sopiva krh:n lisäpanosten valmistukseen niin Grahnin yrityksestä tuli merkittävä tekijä ampumatarviketuotannossa.

Vaikka Terällä oli monta rautaa tulessa ja hän ei edes käynyt Kauklahdessa kovin usein, niin hän oli rautainen ammattimies ja näki heti ongelmat ja keksi ratkaisut. Terä toimi myös rintamajoukoissa upseerina ja saksalaisen Dahlberg&Hilbertin asetuojan asiantuntijana.

Terä oli todella tärkeä mies ampumatarviketuotannossa ja joku saattaa kysyä, miten hän on ehtinyt joka paikkaan? Jos virheet jäävät tekemättä ja ratkaisut löytyvät nopeasti niin aika ei mene hukkaan ja mies on palkkansa ansainnut. Yksi esimerkki Terän merkityksestä saatiin kun joku oli keksinyt, että nyt ei enää tarvitse valmistaa krh:n peruspanoksia Suomessa, vaan niitä voidaan tuoda Saksasta. Terä vilkaisi mallikappaletta ja totesi heti "Ei kannata tuoda noita Saksasta, koska Vihtavuoren nallit eivät sovi niihin". Terä oli nimittäin huolehtinut siitä, että Kapselon nallitusistukat toimivat moitteettomasti ja niihin käytetään Vihtavuoren nalleja.

Näin tällä kertaa.

Nimi Onnela?

Onnela olisi kaunis nimi uudelle asuinalueelle! Ainakin kuulostaa siltä jos vertaa alueen muihin nimiin. Oikeastaan Harmaaniityn alue tunnettiin aikaisemmin nimellä Onnela.
Nimi tulee yhdestä Hakala OY:n kiinteistöistä. Pekka Hakala omisti aikoinaan paljon maita Kauklahden aseman eteläpuolella ja tiloilla oli erilaiset nimet. Oli Hakala OY, Hakala II jne. Evakoille lohkaistiin sitten näitä pikkutiloja ja yksi kiinteistö joka jäi Hakalan omistukseen kulki nimellä Onnela. Kiinteistö ei ollut kovin suuri, ehkä 0,1 ha, mutta nimi jäi elämään postin osoiteluettelossa.
Onnelan rinnalla käytettiin nimiä Kurtby, Kurttila ja myöhemmin Laitmanintie. Mutta meidän ja muiden asukkaiden postiosoite oli alun perin Kauklahti, Onnela.
Onnelan postilaatikot sijaitsivat tienristeyksessä noin 100 metriä kaakkoon nykyisen Rauhanyhdistyksen talosta. Sotien aikana paikalla sijaitsi nuorisoseuran talo, jossa muun muassa OY Kapselon työntekijät asuivat. 1950-luvulla talossa toimi Kino Edisonin elokuvateatteri. Tästä tämä nimi on tullut.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kasvukipuja Kivenlahdessa.

Hypätään historiasta nykypäivään ja katsotaan alueen ajankohtaisia asioita. Koska suomi ei ole minun äidinkieleni ja muutenkin olen joskus huolimaton - mutta nopea - kirjoittaja toivon, että lukijat ymmärtävät tämän ja suhtautuvat virheisiin suopeasti.
Vaikka en itse enää asu Espoossa niin kaupungin asiat kiinnostavat edellen. Meillä on kerrostaloasunto Kivenlahdessa, jossa tytär asuu, ja viime viikolla taloyhtiö järjesti tiedotustilaisuuden, jossa käsiteltiin asioita, jotka koskevat erityisesti 1970-luvun rakennettuja kerrostaloja tällä alueella, Lounais-Espoossa tulevan metron läheisyydessä. Kyseinen taloyhtiö on hyvin hoidettu ja tulevia korjauksia on osattu ennakoida hyvissä ajoin. Nyt on tiedossa isoja korjauksia, kuten putkiremontti ja muita isompia hankkeita 5-8 vuoden sisällä. Tämän takia yhtiössä on alettu miettiä sellaista ratkaisua, että haetaan tontille lisää rakennusoikeutta ja puretaan vanhat talot, rakennetaan uusia, korkeampia taloja ja hanke rahoitetaan myymällä uusia asuntoja.
Lippulaivan viereen ja Mårtensbron koulun vanhalle tontille aiotaan tehdä, niin kuin kaupunkiympäristössä on viisasta tehdä, eli rakennetaan korkeita taloja, joissa on jopa 22 kerrosta. Metron lähelle kannattaa keskittää paljon asutusta ja tämä asia on vihdoinkin oivallettu Espoossa.
Mutta miten Espoon päättäjät sitten tulevan suhtautumaan kyseiseen suunnitelmaan jää nähtäväksi. Se, että asuminen on kallista Suomessa johtuu muun muassa siitä, että henkisesti eletään vielä agraariyhteiskunnassa ja tsaristiset mekanismit vaikeuttavat uusien asuntojen rakentamista. Veikkaan, että projektilla tulee olemaan paljon vastustajia ja on odotettavissa pitkä valitusruletti mikäli kaupunki suhtautuu ajatukseen myönteisesti.
Koska olen saanut jonkun verran kokemusta kaavoituksen valitusruletista laitan tähän vähän tekstiä minun Harmaaniitty-historiikista:
Näin kävi Tillinmäen asemakaavan kohdalla. Kun valtuusto oli hyväksynyt sen kesäkuussa 2004, niin Tillinmäen omakotiyhdistys teki runsaasti valituksia sekä koko kaavasta että useasta korttelista erikseen. Näistä ajoista minua on jäänyt harmittamaan, että koko kaavaprosessin aikana muistutuksen tai valituksen tehnyt ei ole velvollinen pysymään totuudessa samalla tavalla kuin todistaja tai asianomistaja tavallisessa oikeudenkäynnissä. Huomautuksissa, jotka koskivat Harmaaniittyä, oli selviä virheellisyyksiä. Hallinto-oikeudelle ja Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jätetyistä valituksista löytyi myös vääriä väitteitä, mistä syystä valitukset kumottiin. Tässä on syytä kertoa, että olin myös seuraamassa valtuuston käsittelyä kesäkuussa 2004. Kun tulin kotiin, sanoin suunnilleen näin: "Näyttää siltä, että osa valtuutetuista on aika pihalla asioista." Heillä ei ollut mitään käsitystä ilmansuunnista, etäisyyksistä eikä alueen historiasta". Reaktio johtui siitä, että itse tunsin nämä asiat kuin omat taskuni!
Näistä valituksista vielä sen verran, että se on valittajalle melko halpaa lystiä.  Tillinmäen kohdalla ymmärsin, että  valittaja joutui maksamaan 100-200 euroa, ja ottaen huomioon miten paljon kului aikaa koko prosessiin, niin kansantalouden ja asunnonostajien kannalta kustannukset ovat melkoiset. Tämä asemakaava esiteltiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 1998, tuli nähtäville marraskuussa 1999 ja vasta 2006 oli kaikki valitukset hylätty ja kaava vahvistettiin.
Jotakin pitäisi tehdä tälle asialle! Ei voi olla kohtuullista, että ihminen joka ei edes asu paikkakunnalla voi harrastaa tätä valitusrumbaa ja estää asuntotuotantoa. Ja kaiken lisäksi hän ei ole edes velvollinen pysymään totuudessa! Sen sain oppia Tillinmäen asemakaavan yhteydessä; niin paljon oli asiavirheitä huomautuksissa, kaupunkivaltuuston jäsenten puheissa ja sitten lopulta valituksissa.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Hiltunen Kannaksella 1944.

Koska lupasin seurata Saunalahden oman pojan, eli lääkäri Heikki Hiltusen sodanaikaisia tekemisiä voin lyhyesti raportoida hänen kokemuksistaan kesällä 1944. Silloin lääkintäkapteeni Hiltunen palveli KTR 14:n toisen patteriston lääkärinä, mm Ihantalan taisteluissa. Vaikka tämän tykistö-osaston tappiot eivät olleet yhtä suuria kuin saman divisioonan ( 6.Divisioona ) jalkaväen tappiot, niin patteristo menetti kuitenkin noin 15 miestä kaatuneina sinä kesänä. Tämän lisäksi Hiltusen ryhmä joutui hoitamaan myöskin muiden yksiköiden haavoittuneita. Tässä pari Hiltusen tekemää raporttia Kannakselta:


Nämä raportit on tehty elokuun alussa 1944. Alimmaisessa Hiltusen raportti kenttälääkintävarusteista. Lääkintähenkilökunnan piti kantaa Punaisen Ristin hyväksymiä käsivarsinauhoja (Genèven sopimus) ja ylhäällä oleva raportti kertoo, että taisteluissa haavoittuneiden lisäksi riesana olivat erilaiset taudit ja kehnot hygieeniset olot.

torstai 27. lokakuuta 2016

Salaisuuksia ja kummituksia.

Koska tiedän, että ihmiset ovat aina olleet kiinnostuneita salaisista hautapaikoista ja kummituksista, niin palataan vielä kerran asiaan. Olen harrastanut sotahistorian tutkimista ja olen ollut kiinnostunut erityisesti sellaisista asioista, joista on vaiettu. Olen etsinyt ja löytänyt näitä salaisuuksia Pohjois-Suomesta ja Itärajan takaa. Mutta näitä Suomen sotahistoriaan liittyviä salattuja asioita voi löytää myös Ruotsista. Tässä yksi esimerkki:
Tämä on Örbyn kaunis kirkko Länsi-Göötanmaalla, Boråsin lounaispuolella. Minkälaisia Suomen talvisotaan liittyviä salaisuuksia täältä voisi löytyä?  Joo, tämän vaatimattoman hautakiven alla lepää tarkoin varjeltu salaisuus talvisodan päiviltä.

Kysymyksessä on ruotsalainen vapaaehtoinen talvisodassa, sotamies Knut Svensson, joka oli varsinaisen vapaaehtoisjoukon ensimmäinen kuollut. Erikoista on kuitenkin se, että hän ei kaatunut, vaan teloitettiin! Tämä on asia, josta Suomen virallinen sotahistoria ja sen tutkijat eivät ole tienneet mitään. Tunnetut kirjailijat Liza Marklund ja Göran Andolf ovat kuitenkin kertoneet asiasta, vaikka siitä vaiettiin yli 50 vuotta.

Löytyykö Lounais-Espoosta samanlaisia salaisuuksia? Huhuja on ollut liikkeellä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt vahvistusta niille. Yritän kyllä selvittää näitä asioita, mutta siihen menee kyllä aikaa, koska minun kohdalla kaikki ei mene yhtä nopeasti kuin TV-sarjoissa. Hercule Poirot tai John Barnaby tietäisivät heti vastauksen, joten minä tyydyn näin Halloweenin aattona kertomaan Kivenlahden salaisista haudoista, eli Kauklahdenväylän ja Tillinmäen tien risteyksestä lähtee kävelytie Kivenlahden suuntaan. Tämän kävelytien viereen on noin 100 vuotta sitten haudattu arviolta 40-50 kiinalaista, turkmeenia tai kirgiisejä. Nämä saattavat kummitella tähän aikaan vuodesta.

:

Kauklahti, yleinen kuvaus.

Laitetaan nyt vähän tekstiä minun Harmaaniitty-historiikista, koska löytyy varmasti sellaisia lukijoita, jotka eivät ole sitä nähneet. Eli lyhyt pätkä: "Kauklahti, minun näkökulmastani":
Ensimmäinen kosketus "suureen maailmaan" saatiin Kauklahden kautta. Kävin siellä koulua ja myöhemmin Kauniaisissa, jonne mentiin junalla Kauklahden asemalta. Kesäisin käytiin urheilemassa Mankin kentällä ja talvisin luisteltiin ensin ns. "Lerpottenin" jäällä ja myöhemmin Kungsgårdsskolanin viereisellä luistinradalla. Tämä "Lerpotten" jäi sitten Kauklahdenväylän alle. Se oli syntynyt, kun tiilitehtaalle otettiin savea ja iso monttu sai täyttyä vedellä. Sanottiin, että se oli monta metriä syvä ja siinä oli jopa muutama pieni saari. Onneksi jää kesti, eikä mitään pahempaa tapahtunut.
Kuten kerrottua Kauklahdessa oli ollut teollisuutta jo kauan. Oli lasitehdas, tiilitehdas, Suomen Sinkkivalko, korkkitehdas, Onsa Nordsjö ja sotien aikaan Sytytin ja Kapselo olivat toimineet Kauklahdessa. Näiden lisäksi oli muutama pienempi toiminimi. Tärkein tuotantolaitos oli kuitenkin Slev, joka rakensi 1950-luvun loppupuolella tehtaan paikalle, missä tiilitehdas oli sijainnut. Myöhemmin tälle paikalle tuli Eurocell. Nyt tänä päivänä siinä toimii Lumene.
Slev (Sähkölämpö-Elektrovärme) valmisti mm. sähköliesiä ja keittolevyjä. Meidänkin perhe osti sieltä sähkölieden. Saarisen pariskunta, joka asui vuokralla Holgerin talossa, kävi siellä töissä. Rouva Saarinen kävi opastamassa äitiäni lieden käytössä. Hän kertoi, että Skopjen maanjäristys silloisessa Jugoslaviassa heinäkuun 26. päivänä vuonna 1963 oli antanut paljon töitä Sleville. Työntekijät saivat tehdä niin paljon ylitöitä kuin jaksoivat, koska kaupunki yritettiin rakentaa uudelleen mahdollisimman nopeasti. Slevin sähköliedet tulivat uusiin asuntoihin. Kenties vieläkin löytyy nykyisestä Makedoniasta Kauklahdessa valmistettuja sähköliesiä.
Pitkäaikainen ja vieläkin kasvava yritys saatiin Kauklahteen, kun Kuusakoski tuli lasitehtaan tilalle. Metallin kierrätys oli, ja on edelleenkin, tulevaisuuden ala. Ensimmäisiä isoja romuja, jotka tuotiin sulatettavaksi, oli Koivulahden DC-3 onnettomuuskone vuonna 1961. Pikkupojat kävivät noukkimassa hylystä pieniä osia muistoksi. He saivat haukkuja kotona, koska epäiltiin, että koneen jokainen pieni palanen tuo onnettomuutta.
Kun kerron Slevistä en voi sivuuttaa yhtä tapausta, joka järkytti meitä. Slevillä oli töissä nuori sisaruspari, joka asui vuokralla Tillinmäessä. Joka aamu tytöt kulkivat meidän ohitse Kauklahteen. He tervehtivät meitä aina iloisesti. Järkytys oli suuri, kun saimme tietää, että oli tapahtunut traaginen onnettomuus, jossa toinen tytöistä kuoli ja toinen loukkaantui vakavasti. Tytöt olivat töiden jälkeen odottamassa bussia pysäkillä, korkkitehtaan vieressä vastapäätä Nordströmin kauppaa, kun ohi ajanut kuorma-auto syöksyi pysäkillä seisovaan väkijoukkoon ja seurauksena oli yksi kuollut ja useita loukkaantuneita. Äitini totesi, ettei voi koskaan tietää, mikä päivä on viimeinen.
Tämä "luistinrata Lerpotten" sijaitsi nykyisen Rauhanyhdistyksen talosta noin 200 metriä kaakkoon. Sen vieressä on nykyään romuvarasto.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Espoon kartanon "sankaritarinoita"!

Koska Espoon kartano on ollut tärkeä paikka Lounais-Espoossa laitan nyt vähän tekstiä minun Harmaaniitty-historiikista, joka kertoo yhden omistajasuvun jäsenestä:
1700-luvun puolivälissä Ramsayn suku tuli omistajiksi. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa runo Matkamiehen näky kertoo kartanosta. Sofia Ramsayn kaksi poikaa oli kaatunut Suomen sodassa. Hän joutui kohta myymään kartanon. Myhrbergin suvusta tuli uusi omistaja. Sukuun kuuluva August Myhrberg vietti usein aikaa kartanolla. August Myhrberg oli suuri seikkailija, joka osallistui moneen eurooppalaiseen vapaussotaan. Kreikassa hänet tunnetaan nimellä Murad Bay. Kun Myhrbergistä puhutaan, niin tässä on syytä kertoa pari tarinaa hänen vaatimattomuudestaan. Kerrotaan, että Myhrberg oli istunut kahvilassa Pariisissa. Kreikkalainen seurue tuli viereiseen pöytään. Kreikkalaiset kehuivat vapaussankariaan Murad Baytä ja hänen rohkeuttaan. Seurue päätti nostaa hänelle maljan. Kun he huomasivat Myhrbergin, he kääntyivät hänen puoleensa ja sanoivat: "Sinä ujonnäköinen mies, joka et tiedä sankariteoista mitään, nosta sinäkin malja suurelle sankarillemme  Murad Baylle!" Myhrberg hymyili ujosti ja nosti maljan, itselleen! Helsingissä tapahtui samanlainen tapaus. Myhrberg istui ravintolassa tuttunsa kanssa. Pöytään tuli tsaarin upseeri. Venäjän armeijassa palveleva suomalainen rupesi kehumaan puolalaisten vapaussankaria Langeria, jota vastaan hän oli usein taistellut. Kun Myhrberg poistui, upseeri kysyi: ”Kuka tuo hiljainen ja vaatimaton mies oikein on?” Hänelle vastattiin: "Sinä olit juuri kehumassa häntä, meillä Langer tunnetaan nimellä Myhrberg!"
Myhrberg tuo mieleen toisen Runebergin sankarihahmoista, eli Georg Karl von Döbelnin. von Döbeln virkatalo, kun hän oli Uudenmaan Jalkaväkirykmentin everstiluutnantti,  oli täällä aivan naapurissa, eli Friggesbyn Högbacka. Molempia miehiä yhdistää sellainenkin asia, että he saivat aikoinaan kenttäoikeudessa kuolemantuomion. von Döbeln 1810-luvulla ja Myhrberg 1820-luvun alkupuolella, kun hän oli sotimassa Balkanilla. Tämä tuo mieleen majuri Sarastien sanat "Tuntemattomasta" kun hän sanoo: "Pelkkä sattuma lähdössä ratkaisee, kummalta puolelta ristikkoa katsellaan!"
Sitä paitsi molemmat, sekä von Döbeln, että Myhrberg lepäävät samalla hautausmaalla Tukholmassa, eli Pyhän Johanneksen hautausmaalla.
von Döbelnistä vielä sen verran, että hänen isoisänsä kuva komeilee kauppakeskusten limsahyllyjen yhden pullon etiketissä. Eli von Döbelnin isoisä, Dybelius aloitti Ramlösan kivennäisveden pullotuksen.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Rakettisota Tillinmäessä.

Koska olen puhunut siitä käsirysystä, joka kerran kauan sitten tapahtui Tillinmäen juhannusjuhlissa on syytä kertoa tapahtumien pääpiirteet uudelleen, koska kaikki eivät ole lukeneet Tillinmäki News lehteä vuodelta 2015. Tarina menee näin:
Taisi olla vuosi 1964, jolloin Kisakallion juhannusaatto päättyi erikoisella tavalla. Juhannusta edeltävällä viikolla olin yhdessä Kanervan poikien kanssa käynyt muutaman kerran Uotilan kaupassa ostamassa pieniä raketteja, ns. kissanpieruja ja niitä me pojat ammuimme keskellä päivää pellolla, jonka nykyinen osoite on Nissinpuisto 8. Kanervan poikien isä oli Keijo Kanerva, maailmanmestari Tiina Lillakin valmentaja. Poika Roger Kanerva menestyi hyvin urheilijana. Hän oli kuudes kymmenottelussa Prahan EM-kisoissa vuonna 1978. Meitä nauratti, kun kauppias Uotila kysyi meidän astuessa kauppaan: ”Ai, raketteja, laitetaanko samanlaisia kuin eilen?”.
Tänä päivänä tämä rakettitouhu kuulostaa hölmöltä: Pikkupojat ampuvat raketteja kuumana kesäpäivänä. Mitä tahansa olisi voinut sattua.
Läheltä ja kaukaa
Kun juhannusaatto lähestyi, päätimme tehdä Kisakallion juhlaväelle jekun. Ostimme ”kissanpieruja” ja muutaman isomman raketin ja lähdimme ajoissa juhlapaikalle. Raketit piilotimme puskiin. Kun ilta eteni ja kokko paloi, me pojat hiivimme pois piilopaikalle kalliokielekkeen taakse, nykyisen Vesipirtintien parkkiruutujen alapuolelle ja valmistauduimme antamaan ”vastatulta”, kun Kisakallion ilotulitus alkaisi. Jos nyt ilotulituksesta voi puhua, kun Kisakalliolta ammuttiin ehkä parikymmentä rakettia, ja meillä oli ehkä kuusi tai seitsemän. Raketit ammuttiin suoraan ylös, ei päin ihmisiä.
Kun Kisakallion ensimmäiset raketit lensivät taivaalle, niin me ”vastasimme tuleen”. Koska olimme hämärässä, piilossa kalliokielekkeen takana, niin juhlaväki oli ihmeissään, mistä raketit tulevat. Muutama poika lähti katsomaan, mistä on kyse.
Juuri sillä hetkellä tapahtumat saivat yllättävän käänteen: Tillinmäessä nähtiin, kenties Suomen ensimmäinen rotunujakka. Käytiin pieni tappelunpoikanen suomalaispoikien ja mustien amerikkalaispoikien välillä: Rotujen välinen nujakka Tillinmäessä juhannusaattona 1960-luvun alkupuolella!
Tausta on tämä:
Toukokuussa 1963 presidentti Kennedyn nimittämä uusi Yhdysvaltojen suurlähettiläs Carl Rowan saapui Suomeen. Rowan oli musta mies Tennesseesta. Kennedy, vielä enemmän hänen seuraajansa Lyndon Johnson, pyrki nimittämään mustia valtion virkoihin, erityisesti ulkoministeriöön. Rowan onnistui heti saamaan varapresidentti Johnsonin tulemaan vierailulle Suomeen. Rowan poistui Suomesta jo helmikuussa 1964, mutta sitä ennen oli palkattu mustia ihmisiä myöskin Helsingin suurlähetystöön. Yhdelle perheelle oli vuokrattu talo Tillinmäestä.
Nyt alkaa polttaa! Tämä perhe ajeli sitten Tillinmäen ja Helsingin väliä isolla hienolla dollarihymyllä (ehkä Ford Fairlane?), jossa oli CD-kilvet. Kun kysyin kilvistä, sain vastauksen: ”Joo, he ovat diplomaatteja!”. Joskus perheen pojat kävivät Uotilan kaupassa. Kylän pojat olivat vihaisia ja huutelivat heidän peräänsä. Eivät pojat olleet rasisteja. Mutta jos sinulla on vanha ruosteinen polkupyörä ja naapurin pojat ajelevat upealla ”dollarihymyllä”, niin saattaa siinä syntyä kateutta.
Mennäänpä takaisin juhannusjuhliin ja raketteihin. Juuri kun raketteja ammuttiin puolin ja toisin, diplomaattiperhe tuli autolla takaisin Helsingistä. He pysähtyivät kohtaan, jossa Tillintie ja Vuoriharjuntie erkaantuvat toisistaan. He halusivat katsoa suomalaista ilotulitusta. Kun yksi ammuttu raketti putosi auton viereen, he aikoivat ottaa sen muistoksi. Tämä oli liikaa muutamalle tillinmäkeläiselle pojalle. He ryntäsivät paikalle ottamaan käytetyn raketin pois amerikkalaisilta. Seurasi ”painimaaottelu” Tillinmäki-USA. Rakettikeppi taisi katketa ottelussa. Yksi järjestysmies lähti juoksemaan alas Kisakalliolta huutaen: "Voi perkele, nyt siellä tapellaan!”
En huomannut, että kukaan olisi lyönyt toista. Repimistä ja tönimistä nähtiin kyllä, ja suomalaiset kirosanat höystettynä nyt kielletyllä n-kirjaimella alkavalla sanalla kaikuivat juhannusyössä. Amerikkalaiset hyppäsivät autoonsa ja ajoivat hiljaa pois. Tillinmäkeläiset pojat jäivät puremaan hammasta. Eli tilanne rauhoittui ja mitään diplomaattista selkkausta ei syntynyt tästä "rakettisodasta"!

Lääk.luutn. Hiltunen Lapissa 1941.

Lupasin katsoa mitä kaikkea Saunalahden oma poika Heikki Antero Hiltunen on kokenut lääkärinä sodassa. Hänen isänsä oli pankinjohtaja Antti Hiltunen, joka omisti Bastvikin kartanon. Jatkosodan alkaessa lääk.luutn. Hiltunen komennettiin Lappiin, joukkueenjohtajaksi 27. Lääkintäkomppaniaan.  Tämä lienee johtunut siitä, että Hiltunen osasi hyvin saksaa ja suomalaiset joukot hyökkäsivät yhdessä saksalaisten kanssa kohti vanhaa rajaa ja sen yli. Koska sotapäiväkirjoja nykyään voidaan lukea netistä niin laitan ainoastaan yhden kuvan 27. Lääkintäkomppanian sotapäiväkirjasta ja se joka haluaa voi lukea loput seuraavasta linkistä:http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=218275

Tässä on yksi kuva, joka kertoo, että Hiltunen aamuyöstä 2.7.1941 hoiti haavoittuneita kaukana pohjoisessa, Vonkajoen rannalla.

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=218275

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kauklahti vuonna 1918 I.

Sata vuotta sitten elettiin Suomessa, Espoossa ja myös Kauklahdessa levottomia aikoja. Kansa jakaantui kahtia. Työväestö oli tyytymätön oloihin ja radikaalit ajatukset saivat vauhtia, kun Espooseen oli tullut väkeä muualta rakentamaan puolustuslinjaa Helsingin länsipuolelle.
Samaan aikaan osa nuorisosta oli löytänyt toisenlaisen tunnussanan, eli "Lockstedter Lager", tarkoittaen jääkäriliikettä. Yhteensä yhdeksän Espoossa asuvaa nuorukaista lähtivät Saksaan ja liittyivät Jääkäripataljoonaan. Heinrichsin perheestä lähti neljä veljestä, heistä tunnetuin tuleva jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs.
Tilanne Espoossa kiristyi sitten marraskuussa 1917 kun nimismies Berglund ja muutama poliisi murhattiin Leppävaarassa. Punaisen vallan aikana tapahtui Kauklahdessa ainakin kaksi murhaa. Helmikuun 27 päivänä 1918 ammuttiin Finnsin kohdalla Gustaf Adolf Löfman ja maaliskuun 17 päivä murhattiin Bensulin omistaja Fredrik Malmström.
Murhaajana pidettiin Kauklahden Työväenyhdistyksen puheenjohtajaa, Juho Feldtiä, joka samalla oli Kauklahden punakaartin päällikkönä.
Kauklahden alueella ei sitten tehty muita veritekoja ennen kuin saksalaiset tulivat huhtikuun 10 päivä.
Harmaaniitty-historiikissa kirjoitin nyt seuranneista tapahtumista näin:Kauklahdessa tapahtui nyt jotain sellaista, joka aikajanaltaan poikkeaa tapahtumista muilla paikkakunnilla.  Väinö Linnan "Pohjantähdessä" kerrotaan, että vangitsemiset ja punaisten teloitukset alkoivat heti, kun valkoiset punaisten lähdön jälkeen olivat ottaneet haltuunsa kirkonkylän. Näin kertovat myöskin asiakirjat Urjalan (Linnan kotipitäjä) ja monen muun paikkakunnan kohdalla.
Näin ei toimittu Kauklahdessa, vaan kului yli kuukausi ennen kuin punaisia alettiin pidättää ja ampua. Mistä tämä johtui, se olisi tutkimuksen arvoinen asia. Taustalla saattavat olla tapahtumat Vihdissä ja Nurmijärvellä. Saksalaiset etenivät rautatietä pitkin myös Hyvinkäälle. Kun Vihti oli vallattu, paikallinen suojeluskunta pyysi apua naapurikunnista, jotta saataisiin seutu puhdistettua punaisista. Tämä tapahtui huhtikuun 25. - 26. päivinä. Espoosta, Kauniaisista ja Kirkkonummelta lähetettiin suojeluskuntalaisia auttamaan tehtävässä. Koska Vihdin punaiset olivat syyllistyneet veritekoihin Kirkkonummella ja Siuntiossa, vapaaehtoisista ei ollut pulaa. Tästä retkestä, joku ulottui myös Nurmijärvelle ja Pusulaan, muodostui verinen kostoretki. Melkein 300 punaista teloitettiin. Näistä tapahtumista on kerrottu monessa kirjassa.
On syytä olettaa, että Kauklahden valkoiset raaistuivat tällä matkalla. Kun he tulivat takaisin, he päättivät tehdä jotain samantapaista omassa kotikylässään. Toukokuun 12. päivänä mentiin pidättämään yhtä punaisten johtomiehistä, rautatieaseman komissaarina toiminutta Juho Edvard Ajoa. Terroritilastossa hänestä sanotaan "arkebuserad", mutta todellisuudessa hänet ammuttiin maantiellä, koska hän yritti karata.  Pidättäjät olivat joka tapauksessa uhkailleet, että pääkiihottajalle annetaan nappituomio.
Pari päivää myöhemmin Kauklahden työväenyhdistyksen puheenjohtaja, Henrik Johan teki itsemurhan, kun pidättäjät tulivat. Työväen muistikirjoituksissa hänestä sanottiin, että hän oli arvostettu mies, josta pidettiin yli puoluerajojen.  Suojeluskuntalaiset raportoivat Feldtin tapauksesta tähän tyyliin: "Pahamaineinen punabandiitti tuhottiin taitavasti johdetun saarrostusoperaation päätteeksi!"
jatkuu..

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kaskuja Tillinmäestä!

Näin lauantaina voisin kertoa tarinoita Tillinmäestä! Tositapahtumia, jotka ovat naurattaneet ja joskus saaneet minut suuttumaan.
Tillinmäki Newsissä kerroin miten mustat amerikkalaiset pojat saivat kokea Tillinmäen poikien kateellisuuden eräänä juhannusaattona 1960-luvun alkupuolella. Eli, jotkut olivat kateellisia kun nämä ajelivat isolla dollarihymyllä, jossa oli CD-kilvet ja sitten syntyi käsirysy kun amerikkalaiset halusivat ottaa ammutun raketin muistoksi. Kun pidin sen musiikkitilaisuuden Saunalahden koululla Jyrki Härkönen hyvitti tapahtumat laulamalla upeasti laulun: "We shall overcome".
Meillä kotona tapahtui kerran tämä episodi: Siskoni ja serkkutytöt puhuivat Hagan tytöistä, tarkoittaen Ruotsin prinsessoja, nykyisen kuninkaan siskoja, jotka asuivat Hagan linnassa. Puhuttiin prinsessojen kauneudesta ja siskoni meni äidiltäni kysymään näistä prinsessoista. Äitini ymmärsi asian väärin ja vastasi "Kyllä Brunon tyttäret ovatkin oikein kauniita!" Äitini tarkoitti Bruno Hagan tyttäriä, jotka olivatkin kauniita, mutta väärinkäsitys oli hauska.
Bruno Haga oli tunnettu tillinmäkeläinen joka oli kantaupseerina armeijassa ja monessa mukana. Saadun tiedon mukaan hän on rakentanut upean pienoismallin Kivenlahden vanhasta tiilitehtaasta. Se sijaitsee Kruunupyyssä, Brunon kotikulmilla.
Liisa Tallgren on kirjoittanut kirjan "Hintana elämä", joka kertoo hänen pojistaan, jotka sortuivat huumeisin. Perhe asui Tillinmäessä ja kiistelin usein äitini kanssa näistä pojista, koska joku oli saanut äitini uskomaan, että pojat ovat kunnollisia ja kilttejä poikia. Kun sanoin, että tuskinpa nämä pojat ole ostaneet muuta kuin tupakkaa ja olutta Uotilan kaupasta, äitini oli eri mieltä "Kyllä pojat käyvät varmasti kaupassa ostoksilla niin kuin sinäkin" Eli kävin joskus ostamassa äidilleni päivittäiset ruokatarpeet Uotilan kaupasta. Äitini antoi minulle 50 markkaa ja toin kiltisti tavarat ja vaihtorahat kotiin. Tähän vastasin tylysti "Tuskinpa hän voi antaa heille rahaa jotta he menisivät kauppaan, he lähtevät silloin heti Helsinkiin ostamaan huumeita". Tämän Liisa on vahvistanut kirjassaan.
Yksi hauska mutta harmillinen tapaus oli tämä: Tulin, taisin olla 13 vuotta vanha, Uotilan kauppaan vähän ennen joulua ja kauppias kysyi "Onko teidän koulussa kivat joulujuhlat tulossa?" (Uotilan kanssa puhuttiin joskus niin, että hän kysyi suomeksi ja minä vastasin ruotsiksi, ja hän ymmärsi). Juuri sinä päivänä olin allapäin ja vastasin jotain "no jaa". Olin allapäin, siksi että oli tuottanut meidän suositulle voimistelunopettajalle, Jukka Wuoliolle pettymyksen. Jukka oli Grankulla Samskolanin, ehkä tunnetuin opettaja siksi, että hän oli pelannut jääkiekkoa maajoukkuetasolla. Kovaotteinen puolustaja. Tarina on tämä: Kun joulujuhlat lähestyivät Jukka Wuolio oli keksinyt, että hän järjestää juhlayleisölle voimisteluesityksen rekillä. Jotkut oppilaat saavat näyttää osaamistaan ja hän halusi minut mukaan. Tämä siksi, että olin edistynyt niin hyvin rekillä, koska kaikki välitunnit treenattiin erilaisia kippejä, puolijättiläisiä, merimiesvoltteja jne. En ollut yhtä hyvä kuin parhaimmat, mutta innostuin ehdotuksesta kunnes yhtäkkiä tajusin yhden asian ja kieltäydyin jyrkästi. Jukka ei ymmärtänyt syytä mutta antoi asian olla, koska hän luuli, että pelkäsin epäonnistumista.
Niin kyllä, pelkäsin epäonnistumista jossain aivan muussa asiassa kuin rekkivoimistelussa, mutta en kehdannut kertoa mitä pelkäsin.
Eli joulujuhlaan kaikki pukeutuivat nätisti, pojilla oli valkoinen paita, solmio, pikkutakki jne. Tässä oli se ongelma. Tiesin, että totta kai voin riisua juhlavaatteet, laittaa koulun voimisteluvaatteet - valkoinen paita, vihreät housut päälle - esiintyä onnistuneesti, mutta minä parka en olisi osannut pukea juhlavaatteet päälleni uudelleen!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Hannuksen virkatalo.

Kun puhutaan Lounais-Espoon historiasta, niin joku ehkä kysyy , miten sitten pieni ihminen asui ja eli? Siis ne, jotka eivät olleet kartanonomistajia tai korkeita virkamiehiä.
Täytyy sanoa, että arkistojen asiakirjat eivät ole kovin kattavia ja löytyy ainoastaan sattumanvaraisia tietoja. Teemu Keskisarja onkin sanonut, että historiantutkijan pitää olla kiitollinen siitä, että menneinä aikoina on tapahtunut ikäviä asioita, rikoksia ja muita kauheuksia, koska käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien pöytäkirjat ovat suurimmaksi osaksi tallella ja niistä löytyy sitten jonkun verran tietoja
Toinen hyvä lähde on muun muassa Krigskollegiet  siinä tehdyt Sotilasvirkatalojen katselmuspöytäkirjat. Niissä on usein tarkat tiedot upseerien ja aliupseerien virkataloista ja talojen asukkaista. Mormoonit kuvasivat aikoinaan näitä mikrofilmeille ja luovuttivat kopiot Suomen Kansallisarkistolle.  Muutenkin löytyy valtavasti tietoja Suomen menneisyydestä juuri Salt Lake Citystä. Yksi hyvä linkki sukututkijoille on tämä:https://familysearch.org/

Lounais-Espoossa on ollut vain yksi sotilasvirkatalo, eli Iivisniemen lähellä sijainnut Hannus, Mårtensby.  Tämä oli Uudenmaan jalkaväkirykmentin, 1-Majurin komppanian majoittajan virkatalo. Pitkä titteli! Tässä talossa ovat asuneet tämän komppanian majoittajat vuosina 1718-1810. Ensimmäinen nimi listalla on Erik Werfving  1718 ja viimeisin Emanuel Schulman 1800-1810.t

Mikä tämä sotilasvirkatalo sitten oli? Reduktion jälkeen 1680-luvulla kruunulla oli niukasti rahaa mutta paljon kruunulle palautettuja suurtiloja. Silloin luotiin järjestelmä, jossa armeijan, upseerit, aliupseerit ja miehistö saivat palkkaansa sillä, että heillä oli hallussaan joku maatila, jossa saivat asua ja viljellä sen maita. Viljelystä saatu tuotto oli sitten se varsinainen palkka. Uudenmaan Jalkaväkirykmentin komentajan, everstin virkatalo oli Liljendalin Sävträsk,  jonka oli ennen reduktiota omistanut kenraali Fabian Berndes,  joka tuli kuuluisaksi johtamalla Turun Ratsurykmenttiä Beltin legendaarisessa ylityksessä vuonna 1658.


Kuten sanoin, niin mormoonit luovuttivat kopiot mikrofilmeistään Kansallisarkistolle mutta luetteloissa oli yksi paha puute. Niistä ei selvinnyt minä vuonna oli jonkun virkatalon katselmusta pidetty. Kun halusi löytää jonkun virkatalon katselmuspöytäkirjat niin se oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäkasasta. Tähän saatiin muutos kun sain pienen apurahan ja istuin kolme päivää Tukholman Sota-arkistossa digikuvaamassa katselmuspöytäkirjojen kortistoa, josta löytyy katselmusten vuosiluvut. Tämän puhtaaksi kirjoittaminen kesti sitten muutaman viikon ja luovutin tiedoston Kansallisarkistolle.

Hannuksen kohdalla katselmuspöytäkirjoja löytyy vain kaksi, eli vuonna 1732 pidettiin katselmus kun majoittajana toimi Henrik Johan Scheele ja sitten vuonna 1801,  jolloin Emanuel Schulman oli aloittanut majoittajana.

torstai 20. lokakuuta 2016

Reunamerkintöjä Espoon talvisodasta.

Ennen kuin unohdan laitan vähän reunamerkintöjä niistä talvisodan tapahtumista, jotka ovat koskettaneet Lounais-Espoota. Kauklahdessa alasammutusta I-15 hävittäjästä voin vielä mainita,  että tämän koneen moottori oli Neuvostoliitossa lisenssillä valmistettu Wright-Cyclone jossa oli 700 hv.
Kuuluisat DC-3 koneet käyttivät myös näitä moottoreita.
Useimmat Neuvostoliiton SB-pommikoneista oli varustettu lisenssillä valmistetuilla Hispano-Suiza moottoreilla. Alkuperäinen malli valmistettiin Barcelonassa.
Mitä tulee sotatapahtumiin Espoon saaristossa voidaan todeta, että aivan loppuvaiheessa vietiin monien vaikeuksien kautta tykki Kytön vartio-asemalle. Oli railoja, lumituiskua ja muita vaikeuksia hidastamassa kuljetusta.
Kerroin jo Kivenlahdessa 9.2.1940 tapahtuneesta itsemurhasta. Lomalla ollut tykkimies ampui itsensä Stensvikin kartanossa. Helsingin lohkon joukoissa oli jostain syystä huono mieliala ja asia selitettiin sekä toimettomuudella, että pelolla joutua rintamalle. Helsingistä lähetettiin rintamalle helmikuun loppupuolella mm osasto Kiveliö ja osasto Napari. Näissä osastoissa esiintyi paljon kurittomuutta, ja pahin tapaus lienee ollut Viipurin lahden taistelussa, Koiviston Pulliniemessä 28 helmikuuta tapahtunut murha. Yksi sotamies osasto Kiveliöstä surmasi yhden vänrikin pistimellä.
Ryssänkarin alalohko vastasi Espoon saariston puolustuksesta. Siinäkin joukko-osastossa mieliala ei ollut paras mahdollinen. Sodassa on nimittäin sillä tavalla, että pienikin, huonosti harkittu toimenpide saattaa vaikuttaa kohtalokkaalla tavalla mielialaan. Tällä lohkolla oli tammikuun  27.1.1940 maksettu ensimmäisen kerran sotakuukausipalkkaa. Mutta, tehtiinkin sellainen virhe, että maksettiin vain aliupseereille ja miehistö jäi ilman. Tämä aiheutti paljon masennusta ja katkeruutta alalohkon miehissä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Menneisyyden muistomerkkejä.

Mennyt aika on jättänyt muistomerkkejä, jotka kertovat ihmisten kohtaloista. Oli puhetta 30-vuotisesta sodasta ja siihen osallistuneista suomalaisista. Itse olen ollut erittäin kiinnostunut heraldiikasta ja olen vieraillut monessa kirkossa, sekä Suomessa että Ruotsissa katsomassa seinillä roikkuvia vaakunoita. Koska olen kirjoittanut Espoon kartanon Agneta Hornista, niin on syytä kertoa että hänet on haudattu Björklingen kirkkoon, Uppsalan lähellä. Kaikki kirkkoon liittyvät tiedot löytyvät tämän linkkin takana:https://sv.wikipedia.org/wiki/Bj%C3%B6rklinge_kyrka#Gravkor
Hänen isänsä Kustaa Horn on haudattu St Jacobsin kirkkoon Tukholman keskustassa.
Etelä-Suomesta löytyy paljon kirkkoja, joiden seinillä roikkuvat lattian alle haudattujen 30-vuotisen sodan upseereiden sukuvaakunoita. Yksi todella kaunis kirkko on Tenholan kirkko. Pohjan, Piikkiön, Janakkalan ja monen muun kirkon seinillä roikkuu näitä vaakunoita. Alla pieni lista 1600-luvun toimineiden mahtimiesten hautakirkkoista.

Gabriel Kurki Vesilahden kirkko
Kustaa Kurki Östra Ryd
Jaques de la Gardie  (Laiska Jaakko) Veckholms kyrka Espoon kartanon omistaja, joka on antanut Pietarsaarelle sen ruotsinkielisen nimen:Jakobstad
Torsten Stålhandske  URR:n legendaarinen komentaja Turun tuomiokirkko
Juhana Galle   saman rykmentin komentaja, kaatui Lundin taistelussa vuonna 1676, Sauvon kirkko

Jos puhutaan niistä suurvaltakauden miehistä, jotka lähtivät Lounais-Espoosta 1620-luvulla sotimaan kaukaisille taistelukentille, niin tarina on todella pitkä. Huomattava osa Espoon miehistä olivat aluksi vänrikki Dusen ja vänrikki Cruusin komppanioissa ja lähtivät purjelaivalla Kivenlahdesta vuonna 1626.

Runossa sanotaan "Sveriges stoltaste riddarhus är det som Poltavas torva täcker". Eli valtakunnan uljain ritarihuone lepää Pultavan turpeen alla. Tämä koskee myös tämän seudun miehiä. Pultavan taistelussa vuonna 1709 sammui moni vanha suku, muun muassa äsken mainittu Gallen soturisuku.

Nykyisen asuinpaikkani lähellä Kirkkonummella sijaitsee Bergstadin kartano. Kartanon isäntä, ratsumestari Claes Johan Nassokin kaatui Pultavana taistelussa johtaessaan eskadroonansa URR:stä epätoivoiseen hyökkäykseen lukumääräisesti ylivoimaista venäläistä joukkoa vastaan. Samassa hyökkäyksessä kaatui myös paljon ratsumiehiä Espoosta ja Kirkkonummelta.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Saunalahden poika oli kovissa paikoissa.

Lupasin kartoittaa Saunalahden (Bastvikin kartano) oman pojan, eli lääkäri Heikki Antero Hiltusen, 24.9.1912-16.8.1968, sotareissua. Alustavasti voin raportoida, että hän on kyllä saanut kokea aika paljon ja hän on saanut nähdä kuolemaa ja kärsimystä liiankin paljon. Ansioluettelo kertoo, että hän on toiminut lääkärinä todella pahoissa paikoissa.
Talvisotaan hän lähti Er.P 22:n  lääkärinä ja hän oli mukana Kitelän ja Koirinojan kovissa mottitaisteluissa Laatokan pohjoispuolella. Maaliskuun alussa vuonna 1940 pataljoona siirrettiin Viipurinlahdelle, jossa odotti talvisodan verinen loppunäytös.
Jatkosodan Hiltunen aloitti 27. Lääkintäkomppaniassa Sallan rintamalla ja sieltä hän siirtyi lääkäriksi 12. Prikaatin, kahteen eri pataljoonaan. Elokuussa 1942 hän oli mukana venäläisen sissiprikaatin taka-ajossa ja tuhoamisessa Seesjärven lähellä.
Hän toimi lääkärinä eri pataljoonissa, patteristoissa ja 16. Kenttäsairaalassa ja kesällä 1944 hän sai kokea Ihantalan verisen helvetin II/KTR 14:n lääkärinä.
Eikä hänen sotansa loppunut vielä tähän, vaan nyt seurasi Lapin sota ja hän oli taas patteriston ja pataljoonan lääkärinä 6. Divisioonassa.
Katson vielä tarkemmin, mitä kaikkea hän on saanut kokea, mutta hänkin ansaitsee kyllä että joku kuja tai kadunpätkä Saunalahden alueella nimetään hänen muistoksi.
En puhu nyt Hiltusesta mutta muistan miten vielä 1960-luvulla kerrottiin, että se ja se lääkäri oli "selvästi aineissa". Monet sodan kokeneet lääkärit olivat  alkaneet käyttää erilaisia piristeitä. Tämä riippuvuus oli syntynyt "kunniakkaalla tavalla". Yksi minun sukulaisista, jonka isä toimi kirurgina kenttäsairaalassa ilmaisi asian näin "Se on ollut hyvin tiedossa, koska jos lääkäri leikkaa potilaita 30 tuntia ilman lepoa, niin se ei tapahdu ilman pervetiiniä".



maanantai 17. lokakuuta 2016

Harmaaniitty nousee tuhkasta.

Toukokuussa juhlittiin Harmaaniityn peruskiven muurausta Saunalahden koulun auditoriossa. Gråbergin talon mukaan alue on saanut nimensä ja vanhan isännän muistoa kunnioitettiin syömällä ternijuustoa. Jyrki Härkönen esitti upeasti 50 vuotta sitten soitettuja lauluja mm tulevan nobelistin Bob Dylanin kappaleen "Blowing in the windin"..

Nyt rakennustyöt Harmaaniityllä ovat täydessä käynnistä ja jos kaikki olisi ollut toisin niin alue olisi kukoistanut kauan sitten. Miksi näin ei ole käynyt johtuu muun muassa hitaasta kaavoituksesta, Espoon kaupungin mekanismeista kun on kysymys rakentamisesta ja muista tekijöistä. Yksi tekijä joka on vauhdittanut uusien asuntojen rakentamista on se laki, joka velvoittaa kiinteistöjen omistajia osallistumaan kunnallistekniikan rakentamiseen maankäyttömaksun muodossa.

Tämä laki tuli voimaan vähän yli kymmenen vuotta sitten ja oli kyllä kummallista, että kesti noin kauan ennen kuin tämä laki saatiin. Jos se olisi ollut voimassa jo 1980-luvun alussa niin monet ikävät asiat olisi vältetty. 1990-luvun alun suuri lama johtui osittain siitä, että kun rahamarkkinat vapautettiin 1985-1987 niin asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla nousivat pilviin ja sitten tuli romahdus. Tämä johtui siitä että kaavoitus oli niin tavattoman hidasta.

Mutta tältä Harmaaniityn työmaa näytti tänä aamuna.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Sotien aikaista vartiointia.


Koska olen kertonut näistä ilmavartiotorneista ja muista paikallisista tapahtumista olisi syytä kertoa vähän vartioista ja niiden sijainnista. Vielä talvisodan aattona annettiin sellaiset ohjeet, että jos ammuksia tuottava laitos - kuten Sytytin tai Kapselo Kauklahdessa - joutuu sijoittamaan ammuksia tilapäiseen varikkoon niin "suojeluskunta asettaa vartion". Tämä ei toiminut, koska aina kun olisi tarvittu vartiomiehiä, suojeluskunnan vähälukuiset miehet olivat kiinni muissa tehtävissä. Näin ollen mm Kapselo joutui palkkaamaan omia vartiomiehiä suojelemaan Harmaaniityn varikkoa. Vartijoina ovat toimineet ainakin Nisse Wallenius Kauklahdesta ja Klas Grönlund, joka asui näköetäisyydellä ammusvarastosta. Klas Grönlundin vanha talo komeilee vieläkin kukkulalla Kauklahdenväylän yläpuolella, Harmaaniityntien risteyksen kohdalla.
OY Kapselo palkkasi vartiomiehet ja Puolustusministeriö maksoi tämän vartioinnin. Se, että Klas Grönlund sai vartioida ammusvarastoa jatkosodan aikana on yllättävää, koska hän oli ollut punakaartissa vuonna 1918 ja saanut siitä tuomion Valtiorikosoikeudessa.
Kivenlahden sillan vartiointi oli järjestetty siten, että vartiomiehet olivat osittain suojeluskunnan sotilaspoikia ja vartiossa ollut - joskus kaksi kerralla - kulkivat pienen kierroksen sillan itäpäässä ja sitten sillan yli ja pieni kierros Kirkkonummen puolella. Bastvikin kartano tarjosi muonat vartiomiehille.
Kauklahdessa toimi 134. Ilmasuojelukomppania luutnantti Erik Halmeen alaisuudessa. Komppanian kanslia sijaitsi Halmeen leipomon kahvilassa ja osa miehistä majailivat Valhallan talossa, jossa oli myös pommisuoja. Näitä pommisuojia oli myös Sinkkivalkon alueella ja Kapselon korkkitehtaan vieressä. Näin kerrotaan suojeluskuntapiirin ilmasuojelutoimiston papereissa, mutta kysymyksessä oli lähinnä yksinkertaisista maahan upotetuista sirpalesuojista.
Nyt joku kysyy "Missä oli sitten Kauklahden ilmatorjunta jatkosodan aikana?" Nyt oli niin, että jatkosodan alkaessa oltiin sitä mieltä, että tämän seudun ilmapuolustus on ilmavoimien vastuulla, koska nyt Suomella on riittävästi hävittäjiä suojelemaan pääkaupunkiseutua.

Sune Sahlstedt

lauantai 15. lokakuuta 2016

Kaikuja menneisyydestä!


Koska minulla oli tarkoitus kertoa kauan sitten tapahtuneista asioista ja Lounais-Espoon alueella on hyvin tunnettu Espoon kartano, niin täytyy sanoa muutama sana paikan omistajista. Ensinnäkin paikan ovat omistaneet sellaiset suvut kuten de la Gardie, Horn af Björneborg, Ramsay jne. Laiska-Jaakko, eli Jaques de la Gardie lienee ainoa ulkomaalainen sotapäällikkö, joka on onnistunut tunkeutumaan Kremliin. de la Gardien jälkeen tuli Horn af Björneborg, ikivanha suomalainen aatelissuku ja Kustaa Hornista ja hänen tyttärestään Agnetasta oli jo puhetta.
Tässä yhteydessä sopii sanoa muutama sana  Kustaa Hornin apppiukosta, eli Axel Oxenstiernasta. Hänet tunnetaan sanoista "Voi poikaseni, jos tietäisit miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan". Oxenstiernalla oli oli kyllä järkeä ihan riittävästi, vaikka joku on saattanut epäillä sitä kun hän vuonna 1644 päätti että joukot jättävät sotanäyttämön Saksassa - jossa voitto jo häämötti - ja käyvät Tanskan kimppuun!
Itse asiassa tämä oli osoitus Oxenstiernan taitavuudesta valtiomiehenä. Vuonna 1613 Oxenstierna oli istunut "korvat punaisina" Knäredissa kun Tanska saneli rauhanehdot. Oxenstierna tiesi, että sota Tanskaa vastaan on väistämätön lähitulevaisuudessa ja jos se käydään kun 30-vuotinen sota on vielä kesken, niin Ranska ja Englanti joutuvat pakosta tukemaan meitä mutta jos ensin solmitaan rauha Wienin kanssa niin nämä vallat asettuvat tukemaan Tanskaa.
Oxenstiernan suunnitelma meni nappiin ja Brömsebron ja Westfalenin rauhassa hänen ei enää tarvinnut kuunnella muiden sanelua, vaan oli itse sanelijana.
Tästä rauhasta löytyy riittävästi tietoa netistä siitä kiinnostuneille, mutta yksi vähemmän tunnettu ehto oli, että Euroopasta otettua sotasaalista ei palauteta. Sitä oli hankittu runsaasti ja tämä on antanut aihetta joillekin sanoa - mm Johannes Salminen - että 30-vuotinen sota oli "ryöstöretki". Tämä on tavallaan totta jos puhutaan sen loppuvaiheesta. Eli kun sotamarsalkka  Carl-Gustaf Wrangel tuli ylipäälliköksi vuonna 1646 niin hän ajatteli suunnilleen näin "Me ollaan 15 vuoden aikana tuhotti 7-9 keisarillista armeijaa ja vielä vihollinen värvää lisää ja lisää joukkoja. Mutta jos nyt käydään kassakirstujen kimppuun niin Wienissä tullaan nopeasti toisiin ajatuksiin". Suunnitelma toimi ja ensin käytiin ryöstämässä Bregenzin kaupunkia Boden-järven rannalla, Zusmarhausenin taistelussa saatiin saaliksi keisarillisten sotakassa ja sitten mentiin Prahaan ja nyt Wien suostui Westfalenin rauhaan!
Valtakunnassa sanottiin jälkeenpäin, että ne rikkaudet jotka täyttivät linnat ja kirkot oli hankittu "kunniakkaalla tavalla". Sen voi ainakin sanoa, että tapa oli kunniakas siksi, että se säästi paljon verta. Omia ei enää kaatunut kovin paljon ja vihollisen "sotilaat" säästyivät sodan kirouksilta, koska ei ollut enää rahaa värvätä niitä.
Paljon tuli sanottua, mutta vielä muutama sana Ramsayn suvusta. Tämä ikivanha skotlantilainen suku tuli Ruotsiin ja Suomeen kauan sitten. Espoon kartanossa asunut suku on näytellyt tärkeätä roolia monissa asioissa. Suvun vaakunassa on tämä kuvio:

Espoon kirkon viereen, sankarihautojen alapuolelle on haudattu "sotasyyllisenä" tuomittu Henrik Ramsay. Hautakiveen on kaiverrettu tämä tuttu kuvio!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Vähän tarinoita Lounais-Espoon ihmisistä.

Hei!

Nyt olisi sellainen suunnitelma, että lähtisin taas leikkimään etsivää. Talvisodan alkupäivinä kuollut/kaatunut Bruno August Nordbergin tapaus on arvoitus. Kenen käskystä ja miksi hän oli Viron rannikolla 8.12.1939? Hän kuului Espoon Merisuojeluskuntaan, joka toimi silloisen Soukan kirjaston tiloissa ja hänen kohtalossa on paljon kysymysmerkkejä, alkaen siitä, että onko hänet todella haudattu Espoon sankarihautaan vai onko hauta tyhjä?

Mielenkiintoinen on myös Saunalahden oman pojan, eli Heikki Antero Hiltusen sotareissu. Hän toimi lääkärinä rintamalla, kenttäsairaalassa ja Porkkalan rajavartiostossa. Yritän selvittää tarkemmin mitä kaikkea hän on joutunut kokemaan. Hänen isänsä, Antti Hiltunen oli Bastvikin kartanon omistaja.

Aikaisemmin oli puhetta Espoon ilmatorjunnasta ja ilmavalvonnasta. Ennen sodan alkamista oltiin nimittäin sitä mieltä, että Muuralassa sijaitseva iv-torni riittäisi. Se sijaitsi nykyisellä Kiltakalliolla Espoon keskustan eteläpuolella. Hyvin nopeasti huomattiin, että tarvitaan iv-torni myös Soukkaan ja se otettiin käyttöön 24.1.1940. Iv-asemia perustettiin myös Nuuksioon ja Röylään.

Jatkosodan aikana huomattiin, että Suomen puolella olevat ilmavalvontatornit eivät riitä, vaan Viron puolelle perustettiin 44. Ilmavalvontakomppania. Päällikkönä toimi luutnantti Pehr-Adrian Ilmoni, joka myöhemmin tuli tunnetuksi etevänä insinöörinä. Talvisodan aikana hän johti joukkuetta, joka vartioi Espoon saaristoa.

Eli paljon mielenkiintoisia ihmiskohtaloita löytyy alueelta!

torstai 13. lokakuuta 2016

350 vuotta sitten oltiin jo "eurooppalaisia"!

On vähän ironia tässä otsikossa, mutta koska Espoon kartano on hallinnut suuria alueita Lounais-Espoossa on ehkä syytä muistuttaa vähän siitä, minkälaista elämää kartanon emäntä Agneta Horn eli noin 350 vuotta sitten.
En laita linkkejä, koska se joka haluaa tietää enemmän löytää itse nämä tiedot netistä. Agneta Horn on jättänyt jälkeensä päiväkirjan ja samaan aikaan elänyt Vesilahden Laukon kartanon omistajan, Gabriel Kurjen muistelmat ovat säilyneet. Agneta ja Gabriel olivat lähisukulaisia sillä tavalla että Agnetan isoisä Axel Oxenstierna oli Gabrielin eno. Agnetan päiväkirja ei tarjoa mitään tietoja Espoon kartanon asioista mutta sitäkin enemmän naisen asemasta siihen aikaan, jolloin ylhäisaatelin isät järjestivät tyttärilleen avioliittoja sen perusteella miten oma suku hyötyy siitä. Agneta kapinoi tätä vastaan samalla kun hän ikävöi isänsä, joka oli kahdeksan vuotta (1634-1642) sotavankeudessa Nördlingen taistelun jälkeen.
Agneta oli syntynyt Riiassa ja hänen isänsä Kustaa Horn oli sen ajan parhaita sotapäälliköitä. Kustaa Horn komensi Kustaa II Adolfin vasenta siipeä Breitenfeldin voitokkaassa taistelussa vuonna 1631, jolloin syntyi uusi suurvalta Ruotsi (-Suomi).
Päiväkirjassaan Agneta ei mainitse Gabrielin nimeä kertaakaan. Gabriel kirjoittaa Agnetasta kerran, eli sukulaiset tapasivat toisensa Varsovassa 1656, jolloin Gabriel oli kuningas Kustaa X:n adjutanttina ja Agneta oli joutunut sotavangiksi yhdessä miehensä kanssa. Sotavankien vaihdon yhteydessä Gabriel tapasi "rouva Agneta Hornin". Siihen aikaan naiset säilyttivät oman sukunimensä kun he menivät naimisiin. Agnetan aviomies oli eversti Lars Cruus.
Gabriel Kurki oli erikoinen mies ja hänellä oli kunnia toimia Kustaa X:n kenraaliadjutanttina suurvaltakauden "keskipäivän hetkenä". Hän kehuu muistelmissaan sillä että hän oli hyvä kaveri "med protektorn!" "Protektorn " on tietenkin Oliver Cromwell joka silloin hallitsi Englantia rautaisella otteella. Vanhana miehenä Gabriel oli hyvin surullinen siitä, että Cromwell oli lahjoittanut hänelle monta arvokasta esinettä, jotka tuhoutuivat kun Laukon kartano paloi vuonna 1709.
Gabrielin veli oli eversti Kustaa Kurki, joka näytteli tärkeätä osaa Zusmarhausenin taistelussa toukokuussa 1648. Tässä taistelussa, lähellä Müncheniä, Kurki johti 800 suomalaista ratsumiestä koukkauksessa, joka ratkaisi voiton ranskalaiselle marsalkka Turennelle ja Westfalenin rauha alkoi häämöttää. 1650-luvulla Kustaa Kurki oli Turun Ratsurykmentin komentaja.
Siihen aikaan oltiin myös "eurooppalaisia" vaikka ei tiedetty mitään  EU:sta ja Schengenistä.

Muuten, olisiko joku "special case" josta blogin lukijat haluavat tietää enemmän, niin laittakaa kommentteja ja kysymyksiä!

Miksi tutkia sotatapahtumia?

Hyvä kysymys! Itse en ole enää nykyään niin paljon kiinni rintamalla tapahtuneissa operaatioissa, vaan olen ollut enemmän kiinnostunut kotirintaman vähemmän tunnetuista tapahtumista. Ennen kaikkea olen penkonut näitä ikäviä asioita, koska niissä on eri paikkakunnilla ollut toisistaan poikkeava dynamiikka. Tämä siksi, että kotirintamalla on usein jouduttu yllättävien tapahtumien eteen ja ennakkoon laaditut ohjeet eivät ole olleet käytettävissä.

Kun kansakunta joutuu sotaan niin se voidaan verrata moneen asiaan, eli tavallaan kansan reaktiot sillä hetkellä kertovat paljon sen luonteesta. Voi sanoa, että kansa läpivalaistaan röntgenlaitteella tai että saadaan samanlainen kuva kuin alkeishiukkasista kuplakammiossa.

Elämässä niin moni asia on kiinni sattumasta. Kerran, yli 35 vuotta sitten lähdin kotoa kävellen Laitmanintietä pitkin kohti Kauklahden asema. Koirapuiston kohdalla, siinä missä maakaasuputki kulkee, seisoi hirvi, joka pelästyi minua ja se lähti juoksemaan Kauklahdenväylän yli. Juuri sillä hetkellä tuli Kauklahden suunnalta auto kovalla vauhdilla ja vältti täpärästi ajamasta hirven päälle. Auto ajoi selvästi ylinopeutta ja koska siinä oli useita ihmisiä olisi todella syntynyt pahaa jälkeä. Jäin miettimään, että jos olisin lähtenyt kotoa sekunnin aikaisemmin, niin auto olisi törmännyt hirveen tuhoisin seurauksin.

Sodassa tämä sattumakerroin kasvaa entisestään. Talvisodan alkupäivinä mies nimeltä Pauli Kervinen syyllistyi Ilomantsissa hyvin vakaviin rikoksiin. Hän karkasi rintamalta, syyllistyi kahteen murhaan ja maanpetoksen valmisteluun. Hän jäi kiinni mutta selvisi kuin koira veräjästä ja saattoi sotien jälkeen kehuskella teoillaan. Samaan aikaan Suomussalmella joutui moni nuori mies teloitusjoukkueen eteen vaikka he eivät olleet tehneet muuta kuin luvanneet viholliselle lähteä tiedusteluretkelle.

Tähän on syytä palata, mutta kerron Espoon sotatapahtumista sen verran, että kun aikaisemmin mainittu I-15 Polikarpov kone teki pakkolaskun jäälle 20.2.1940 niin ensimmäisinä paikalle oli tullut RTR 1:n sotamiehet jotka olivat vartiossa Mikonkarin saarilla. He ilmoittivat ensin: "Lentäjä ampui itsensä!" Näin ei ollut vaan lentäjä saatiin haavoittuneena vangiksi.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Onnelan (kansan)perinne!

Onnelan kylä (Laitmanin kylä) kuului ilmiselvästi läntiseen kulttuuripiiriin. Tällä tarkoitan mm sitä, että pääsiäisnoidat ja trullit lähtivät liikkeelle lankalauantain iltana, eikä tunnettu palmusunnuntain virpomisperinnettä. Pohjanmaalla ja Karjalassa on tässä asiassa ollut vähän erilaisia tapoja, mutta koulussa selitettiin pääsiäisnoitien liikkumista juuri silloin sillä, että kun Jeesus oli kuollut edellisenä päivänä niin noidat tulivat koloistaan kummittelemaan.

Albin Nylund, joka oli tullut evakkona Kirkkonummen pohjoisosasta, taas kertoi että sielläpäin sanottiin, että sellaiselle katolle, jota on kolmesti siirretty pääsiäisnoidat laskeutuvat sinä yönä.

Tämä oli vain yksi esimerkki Onnelan perinteistä. Toinen oli, että lapset kulkivat pikkujouluna (adventin ensimmäisenä) viemässä pieniä lahjoja toisille perheille. Laitettiin lahja oven eteen, koputettiin ja juostiin pois.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kauklahden it-tykit olivat Itävallasta.

Kun tarkemmin katsotaan Kauklahden ilmatorjuntaa talvisodan aikana niin huomataan, että kun sota oli alkanut jouduttiin haalimaan aseistusta sieltä mistä sai. Sen lisäksi siinä oli yksi erikoinen piirre: 20. helmikuuta ja 26. helmikuuta 1940 ammuttiin taivaalle valtavasti 40 mm it-ammuksia ja erikoista siinä oli se, että patteri oli tullut Kauklahteen suojaamaan juuri näiden ammusten valmistusta. OY Sytytin toimi Sinkkivalkon tiloissa ja siksi Ylipäällikkö oli ollut huolissaan siitä, että Kauklahdessa ei ollut ilmatorjuntaa jo 1.2.1940. Kesti kuitenkin 18 päivää ennen kuin saatiin it-yksikkö paikalle. Tässä luutnantti Asikaisen raportti patterin aseistuksesta:

S.Sahlstedt

lauantai 8. lokakuuta 2016

I-15 Polikarpov kone pudotettiin Kauklahdessa 20.2.1940!

Näin sanoo Ahti Lappi kirjassaan "Ilmavaara".  Tai, oikeasti että se teki pakkolaskun Kauklahteen ja lentäjä olisi yrittänyt paeta Suomenlahden yli Paldiskiin. Todellisuudessa tämä, yliluutnantti Nikolaj Pavlovitj Perevezentsevin ohjaama hävittäjä oli mukana siinä viholliskoneiden ryhmässä joka hyökkäsi matkustajajunan kimppuun Masalassa. Kone sai osuman ja teki pakkolaskun jäälle Kytön ja Mickelskärin lähellä, lentäjä vangittiin haavoittuneena ja kuoli Tilkassa 4 päivää myöhemmin. Hänet haudattiin metsään Malmi ampumaradan viereen ja joulukuussa 1940 Hangon tukikohdan osasto tuli ja kaivoi ylös osana laajempaa vainajien vaihto-operaatiota. Mikä it-osasto oli sitten pudottanut tämän koneen?Sekä luutnantti Asikaisen I/12.Kev.It.Ptri ja luutnantti Saarisen 10.Kev.It.Ptri olivat molemmat sitä mieltä, että kunnia kuului heille. Alempana ensin Asikaisen ja sitten Saarisen raportit.


 
Sune Sahlstedt

perjantai 7. lokakuuta 2016

Kauklahden ilmapuolustus talvisodassa.

Tunnustan, että olen erehtynyt Harmaaniityn historiassa kun sanon, että Kauklahteen olisi lähetetty puolijoukkue 51. It.KKK:sta  13.2.1940.  Tässä asiassa Ahti Lappi on myös erehtynyt kirjassaan "Ilmavaara". Koska Ylipäällikkö oli ollut huolissaan siitä, että Ammus OY:n tehdas ( todellisuudessa OY Sytytin, Sinkkivalkon tiloissa ) Kauklahdessa ei ole suojattu, niin eversti Frans Helminen oli 13.2.1940 käskenyt, että puolijoukkue tästä komppaniasta siirtyy Kauklahteen. Kun tämän komppanian päällikkö, luutnantti Lahtinen oli raportoinut, että komppania oli 20.2.1940 pudottanut kaksi viholliskonetta syntyi käsitys, että tämä komppania olisi pudottanut I-15 Polikarpov koneen Kauklahdessa juuri sinä päivänä.

Itse asiassa tämä puolijoukkue ei  päässyt Kauklahteen, vaan se ohjattiin muualle ja Kauklahteen käskettiin vasta 18.2.1940 jaos 12.Kev.It.Ptri:sta. Luutnantti Asikainen sijoitti tämän jaoksen nykyisen Hansatien pohjoispuolelle seuraavalla tavalla:
 
Sune Sahlstedt

Ilmahyökkäys Kauklahteen 26.2.1940

Kuten kerrottua niin 20.2.1940 oli dramaattinen päivä Kauklahden ilmatorjunnalle! Yksi I-15 Polikarpov kone ammuttiin alas vaikka itse Kauklahtea ei pommitettu sinä päivänä. Silloin oli pommitettu mm Masalan rautatieasemaa. Kuusi päivää myöhemmin 26.2.1940 nähtiin iso armada pommikoneita korkealla Kauklahden yläpuolella. Tässä I/12.Kev.It.Ptri:n päällikön, luutnantti J.Asikaisen raportti tapahtumista:

 
Pommikoneet lensivät korkealla, koska pudotus 20.2.1940 oli kertonut venäläisille, että Kauklahdessa on vahva ilmatorjunta. S. Sahlstedt

torstai 6. lokakuuta 2016

Pääministeri Linkomies joutui odottamaan!

Sotien aikana pääministeri Edwin Linkomies vietti usein aikaa Kivenlahdessa, Bastvikin kartanossa ystävänsä pankinjohtaja Antti Hiltusen luona. Eräänä sunnuntaina Linkomies halusi tilata puhelun Helsinkiin ja soitti keskukseen. Keskus vastasi kuitenkin, että jonossa on muutama tärkeämpi puhelu ennen häntä, hän joutuu odottamaan. Ei auttanut se, että Linkomies sanoi olevansa maan pääministeri, käsky on käsky ja ilmasuojelukomppanian kersantin tai ilmavalvontatornissa seisovan lotan puhelut välitetään ensin.

Linkomies joutui toteamaan, että maassa on kaksi hallitusta; Valtion virallinen hallitus ja sitten Päämaja. Ja virallisen hallituksen toimivalta loppuu Messuhallin kohdalla!

Toisaalta, täytyy ymmärtää, että ilmavalvonnalla tai is-komppanialla saattoi olla hälyttämässä lähestyvistä pommikoneista tai muista vaaroista.

Sune Sahlstedt

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Soukan arvoituksia!

Olen viime aikoina huomannut, että menneisyys ja sotavuodet ovat jättäneet aivan lähiympäristöön paljon avoimia kysymyksiä ja mystisiä tapahtumia. Tässä yksi:http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=6408&raportti=1

Talvisodan aikana Espoon ensimmäinen kaatunut oli Bruno August Nordberg, Espoon Soukassa toimineen Esbo Marinskyddskårin alikersantti. Kuolinpaikaksi sanotaan Viron rannikko. Suojeluskunnan omassa raportissa sanotaan, että hän sai surmansa kun hän oli suorittamassa salaista kuriiritehtävää Viron puolella! Mikä tämä tehtävä oli ja kuka oli antanut käskyn, se on avoin kysymys ja kaiken lisäksi Nordbergin kantakortti on kadonnut! Eli avoin kysymys?

Muutamia vuosia sitten ajelin ahkerasti Pohjois-Suomessa, itärajaa pitkin ja kävin sankarihautojen lisäksi partisaanien uhrien muistomerkeillä jne. Minulla oli usein tapana viedä kukkia näille paikoille. Muutama vuosi sitten olin Sallan sankaripatsaalla laskemassa kukkia. Tämä patsas on Aimo Tukiaisen luomus.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kauklahden Pyrinnön historiikki.

Olen tänään ostanut  kirjan ja selaillut sitä. Tuttuja nimiä listoilla, oma nimi niiden joukossa! Itse asiassa en koskaan  ollut mukana Pyrinnön yleisurheilukilpailuissa, mutta olin usein katsomassa. Jonkun verran pelasin sitten jalkapalloa ja myöhemmin olin aktiivinen suunnistaja Kruunuhaan Reimassa (nykyään Espoon Suunta ).

Kirjaan on laitettu lehtileike Rannikon vieressä pidetyistä hiihtokilpailuista. Tämän kilpailun muistan erittäin hyvin, koska olisin halunnut olla mukana, mutta suksi oli katkennut edellisenä päivänä. Olin siellä Kanervan poikien kanssa ja isä Keijo oli lähettäjänä. Muistan vielä miten Reima Kuvaja kehui miten hyvä luisto hänellä oli.

Kirjan nimilistoista tulee myös mieleen monta surullista kohtaloa  Näistä pojista liian monta on kuollut traagisesti!Liikenneonnettomuuksissa, työtapaturmissa jne.

Kirja on muistutus siitä, että Lounais-Espoossa on harrastettu urheilua yli 100 vuotta ja tätä perinnettä olisi syytä jatkaa, varsinkin perinteisten lajien, kuten kestävyysjuoksun ja maastohiihdon merkeissä. Tällä hetkellä tähän on erinomaiset mahdollisuudet, koska Espoon kaupunki on rakentanut hyviä ulkoilureittejä juuri tälle alueelle!

Sune Sahlstedt

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kauklahtea ja Tillinmäkeä sivuavia kirjoja!



Kauklahtea ja Tillinmäkeä sivuavia kirjoja.

Minulla oli sellainen suunnitelma, että laatisin listan sellaisista kirjoista, jotka jollain tavalla koskevat alueella eläneitä ihmisiä. Nyt en tarkoita näitä paikallishistoriallisia teoksia, kuten esimerkiksi Kauklahden lasitehtaasta ja Kauklahden Pyrinnöstä kirjoitettuja teoksia, vaan muita kirjoja, jotka jotenkin liittyvät alueen tapahtumiin: Laitetaan muutama esimerkki:

Liisa Tallgren "Hintana elämä" Tillinmäessä asuneen perheen huumehelvetistä kertova kirja.

Suurlähettiläs Björn Ekblom "Illusioner och realiteter" tämä kirja kertoo Ekblomin isän kaatumisesta Viipurinlahden taisteluissa elokuun 30. päivä vuonna 1941. Sikäli kirja liittyy Kauklahteen, että tämä pataljoona, I/JR 24 oli perustettu Kauklahdessa ja siinä oli paljon miehiä, jotka myöhemmin asettuivat asumaan Kauklahteen, mm isäni.

Gunnar Johansson "Tahdomme elää". Tämä kirja "Vi ville inte dö" oli heti talvisodan saanut paljon julkisuutta ulkomailla. Kirjan on kirjoitettu romaanin muodossa, mutta päähenkilö, Hjalte Jansson oli todellisuudessa luutnantti Kurt Lillqvist, joka talvisodassa toimi III/JR 65 adjutanttina Suomussalmen, Raatteen ja Kuhmon taisteluissa.

Mainitsen tämän siksi, että melonnan maailmanmestarit Sven ja Kurt Lillqvist, joilla oli tehdas Espoon Kilossa olivat erittäin tunnettuja myös Kauklahdessa ja heistä puhuttiin paljon. Kurt Lillqvist kaatui Rukajärven tiellä heinäkuussa 1941.

Lisätään vielä tarkennus ja korjaus siihen mitä olen sanonut Harmaaniityn historiassa: Kauklahdessa helmikuun 20 päivä vuonna 1940 alasammuttu I-15 Polikarpov hävittäjä on mahdollisesti saanut osuman luutnantti Asikaisen yksikön tulituksessa. Asikaisen II/12.Kev.It.Ptri siirrettiin vahvistamaan Kauklahden ilmatorjuntaa 18.2.1940. Asiakirjojen tiedot ovat ristiriitaisia, mutta asia tutkitaan!

Sune Sahlstedt

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Brinkinmäen arvoituksia?





Brinkinmäen arvoituksia?
Koska yritän koota palapeliä alueen tapahtumista ja siellä asuneista ihmisiä niin toivon, että joku joka tietää asioista voisi vastata näihin kysymyksiin:

3.6.1967 tapahtui ikävä asia Kallvikin uimarannalla. Minulle tuntematon mies hukkui sinä lauantai-iltana ja minulle ei ole vielä selvinnyt kuka hän oli?

1970-luvun alussa oli liikkeellä huhu, että nuori tyttö olisi surmattu Brinkinmäessä, 1971-1972? Jo silloin epäilin tätä huhua, jonka kuulin vanhempieni suusta ja sitten joku kauklahtelainen tiesi jopa tytön nimeä. Vähän aikaa sitten tapasin sattumalta yhden miehen, joka on asunut Brinkinmäessä jo silloin, mutta hänelle tämä tapaus on tuntematon. Olisiko tietoa?

Vielä yksi asia. Sinkkivalkon tiloissa toimi sodan aikana OY Kapselo. Everstiluutnantti Martti V. Terä oli toimitusjohtajana. Onko totta, että hän myöhemmin, 1960-luvulla olisi asunut Brinkinmäessä?

Sune Sahlstedt

Kauklahti; avoimia kysymyksiä?



Kauklahti; avoimia kysymyksiä?

Koska historiakävelyn aikana kysyttiin "kylän" dramaattisista tapahtumista ja minä näytin mm sen paikan Nordströmin kaupan edustalla, jossa kuorma-auto oli ajanut bussipysäkillä väkijoukkoon ja yksi tuttu oli kuollut ja monta loukkaantunut.

Toinen tapaus löytyy mm tästä:http://urbanex.ninja/kohde/laitmanintie-hylatty-kyla/

Eli yksi kummituskylän asukkaista heittäytyi junan alle Kauklahden asemalla.

Nyt haluaisin kysyä, mahtaako joku tietää seuraavista tapahtumista: Kauklahdessa asui aikoinaan mies, josta puhuttiin, että hän oli murhannut kaksi poliisia ( jouluaattona ) ja myöhemmin hän jäi junan alle. Tunnettiin nimellä "Taikuri". Onko tietoa?

Toinen tapaus sattui yöllä 2.6.1974, jolloin nuori mies putosi/heitettiin/hyppäsi itse? kalliokielekkeeltä junaradelle Mankin pysäkin vieressä. Juuri sillä hetkellä olin itse juoksemassa yöosuutta - 13 km - Jukolan viestissä, Puumalassa. Tästä tapauksesta olen kuullut erilaisia versioita.

Onko tietoa näistä tapauksista?

Minulla on tarkoitus lukea Kauklahden Pyrinnöstä kertova kirja ja siihen on ehkä syytä palata myöhemmin.

Sune Sahlstedt

lauantai 1. lokakuuta 2016

Muistolaatta olympiavoittajalle?


Muistolaatta olympiavoittajalle?

Koska Berliinin vuoden 1936 olympiakisojen 5000 metrin kultamitalimies Gunnar Höckert tavallaan oli kauklahtelainen, olisi ihan kiva jos häntä kunnioitettaisiin muistolaatalla. Höckert oli töissä Kauklahdessa, Oy Kapselo Ab:ssa ja hän juoksi usein harjoituslenkkejä alueella. Lindellin Kauklahti-kirjassa Nisse Lindstedt kertoo miten Höckertin juoksulenkit innostivat poikia urheilemaan.

Aikoinaan kuulin kun isäni jutteli Höckertin harjoittelusta vanhojen kauklahtelaisten kanssa ja ennenkaikkea olen kuullut näistä Mankin urheilukentän hoitajalta 1970-luvulla. Kenttämestari Alén oli asunut Kauklahdessa jo siihen aikaan ja hän tunsi OY Sinkkivalkon työmiehiä. OY Kapselo oli vuokralla Sinkkivalkon tiloissa ja Alén kertoi minulle: " Olympiavoittaja Höckert oli myös töissä siellä, mutta sanottiin, että häntä ei juuri nähdä työpaikallaan, koska hän lähtee usein juoksemaan pitkiä lenkkejä!"

Kun minä kysyin Alénilta "Mahtoiko Höckert juosta Brinkinmäen kautta Kivenlahteen ja Onnelan kautta takaisin?" Alén vastasi "Juuri sinnepäin hän lähti juoksemaan!"

Viime aikoina on nähty, että Suomen kestävyysjuoksu on alennustilassa. Muistolaatta voisi innostaa paikallisia nuoria harjoittelemaan kestävyysjuoksua. Talvisodan " tankkien tappaja" sankarivainaja Höckert oli muutenkin esimerkillinen ihminen. Hän sairasteli paljon lapsena ja kukaan ei olisi voinut uskoa, että hän menestyisi kestävyysjuoksussa. Intohimoinen harjoittelu toi kuitenkin olympiakullan ja hän juoksi myös useita maailmanennätyksiä.

Mitä mieltä ollaan?

Hyppyrimäki alueelle?

Hyppyrimäki alueelle?

Koska Tillinmäessä oli aikaisemmin hyppyrimäki, niin olisi syytä miettiä voidaanko johonkin rakentaa sellainen. Eli voidaanko elvyttää tämä harrastus! Korkoon vanha mäki Tillinmäessä olisi, jos se olisi muokattu kuntoon, voinut olla hyvä vaihtoehto. Korkeusero riittäisi hyvin K 25 mäkeen, jopa K 30 voisi tulla kysymykseen.

Nyt kävi kuitenkin niin, että tästä rinteestä on tehty sellainen luonnonsuojelualue, että siellä ei voi tehdä mitään. Sitäpaitsi Espoon kaupunki on suhtautunut nihkeästi yksityisten aloitteille tässä asiassa, koska "kuka vastaa ylläpidosta ja turvallisuudesta"?

Harmaakallion luoteisrinne olisi yksi mahdollisuus! Kummelivuoren ( 55 metriä merenpinnan yläpuolella ) koillisrinne Saunalahdessa toinen! Kauklahdessa, radan eteläpuolella olisi riittävästi korkeuseroja, kuten myös Vanttilan itäpuolella, jonne muutenkin on vedetty ulkoilureittejä.

Pitäisikö asiassa tehdä joku aloite, kerätä nimiä vai onko muita ideoita?