On vähän ironia tässä otsikossa, mutta koska Espoon kartano on hallinnut suuria alueita Lounais-Espoossa on ehkä syytä muistuttaa vähän siitä, minkälaista elämää kartanon emäntä Agneta Horn eli noin 350 vuotta sitten.
En laita linkkejä, koska se joka haluaa tietää enemmän löytää itse nämä tiedot netistä. Agneta Horn on jättänyt jälkeensä päiväkirjan ja samaan aikaan elänyt Vesilahden Laukon kartanon omistajan, Gabriel Kurjen muistelmat ovat säilyneet. Agneta ja Gabriel olivat lähisukulaisia sillä tavalla että Agnetan isoisä Axel Oxenstierna oli Gabrielin eno. Agnetan päiväkirja ei tarjoa mitään tietoja Espoon kartanon asioista mutta sitäkin enemmän naisen asemasta siihen aikaan, jolloin ylhäisaatelin isät järjestivät tyttärilleen avioliittoja sen perusteella miten oma suku hyötyy siitä. Agneta kapinoi tätä vastaan samalla kun hän ikävöi isänsä, joka oli kahdeksan vuotta (1634-1642) sotavankeudessa Nördlingen taistelun jälkeen.
Agneta oli syntynyt Riiassa ja hänen isänsä Kustaa Horn oli sen ajan parhaita sotapäälliköitä. Kustaa Horn komensi Kustaa II Adolfin vasenta siipeä Breitenfeldin voitokkaassa taistelussa vuonna 1631, jolloin syntyi uusi suurvalta Ruotsi (-Suomi).
Päiväkirjassaan Agneta ei mainitse Gabrielin nimeä kertaakaan. Gabriel kirjoittaa Agnetasta kerran, eli sukulaiset tapasivat toisensa Varsovassa 1656, jolloin Gabriel oli kuningas Kustaa X:n adjutanttina ja Agneta oli joutunut sotavangiksi yhdessä miehensä kanssa. Sotavankien vaihdon yhteydessä Gabriel tapasi "rouva Agneta Hornin". Siihen aikaan naiset säilyttivät oman sukunimensä kun he menivät naimisiin. Agnetan aviomies oli eversti Lars Cruus.
Gabriel Kurki oli erikoinen mies ja hänellä oli kunnia toimia Kustaa X:n kenraaliadjutanttina suurvaltakauden "keskipäivän hetkenä". Hän kehuu muistelmissaan sillä että hän oli hyvä kaveri "med protektorn!" "Protektorn " on tietenkin Oliver Cromwell joka silloin hallitsi Englantia rautaisella otteella. Vanhana miehenä Gabriel oli hyvin surullinen siitä, että Cromwell oli lahjoittanut hänelle monta arvokasta esinettä, jotka tuhoutuivat kun Laukon kartano paloi vuonna 1709.
Gabrielin veli oli eversti Kustaa Kurki, joka näytteli tärkeätä osaa Zusmarhausenin taistelussa toukokuussa 1648. Tässä taistelussa, lähellä Müncheniä, Kurki johti 800 suomalaista ratsumiestä koukkauksessa, joka ratkaisi voiton ranskalaiselle marsalkka Turennelle ja Westfalenin rauha alkoi häämöttää. 1650-luvulla Kustaa Kurki oli Turun Ratsurykmentin komentaja.
Siihen aikaan oltiin myös "eurooppalaisia" vaikka ei tiedetty mitään EU:sta ja Schengenistä.
Muuten, olisiko joku "special case" josta blogin lukijat haluavat tietää enemmän, niin laittakaa kommentteja ja kysymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti