Hypätään historiasta nykypäivään ja katsotaan alueen ajankohtaisia asioita. Koska suomi ei ole minun äidinkieleni ja muutenkin olen joskus huolimaton - mutta nopea - kirjoittaja toivon, että lukijat ymmärtävät tämän ja suhtautuvat virheisiin suopeasti.
Vaikka en itse enää asu Espoossa niin kaupungin asiat kiinnostavat edellen. Meillä on kerrostaloasunto Kivenlahdessa, jossa tytär asuu, ja viime viikolla taloyhtiö järjesti tiedotustilaisuuden, jossa käsiteltiin asioita, jotka koskevat erityisesti 1970-luvun rakennettuja kerrostaloja tällä alueella, Lounais-Espoossa tulevan metron läheisyydessä. Kyseinen taloyhtiö on hyvin hoidettu ja tulevia korjauksia on osattu ennakoida hyvissä ajoin. Nyt on tiedossa isoja korjauksia, kuten putkiremontti ja muita isompia hankkeita 5-8 vuoden sisällä. Tämän takia yhtiössä on alettu miettiä sellaista ratkaisua, että haetaan tontille lisää rakennusoikeutta ja puretaan vanhat talot, rakennetaan uusia, korkeampia taloja ja hanke rahoitetaan myymällä uusia asuntoja.
Lippulaivan viereen ja Mårtensbron koulun vanhalle tontille aiotaan tehdä, niin kuin kaupunkiympäristössä on viisasta tehdä, eli rakennetaan korkeita taloja, joissa on jopa 22 kerrosta. Metron lähelle kannattaa keskittää paljon asutusta ja tämä asia on vihdoinkin oivallettu Espoossa.
Mutta miten Espoon päättäjät sitten tulevan suhtautumaan kyseiseen suunnitelmaan jää nähtäväksi. Se, että asuminen on kallista Suomessa johtuu muun muassa siitä, että henkisesti eletään vielä agraariyhteiskunnassa ja tsaristiset mekanismit vaikeuttavat uusien asuntojen rakentamista. Veikkaan, että projektilla tulee olemaan paljon vastustajia ja on odotettavissa pitkä valitusruletti mikäli kaupunki suhtautuu ajatukseen myönteisesti.
Koska olen saanut jonkun verran kokemusta kaavoituksen valitusruletista laitan tähän vähän tekstiä minun Harmaaniitty-historiikista:
Näin kävi Tillinmäen asemakaavan kohdalla. Kun valtuusto oli hyväksynyt sen kesäkuussa 2004, niin Tillinmäen omakotiyhdistys teki runsaasti valituksia sekä koko kaavasta että useasta korttelista erikseen. Näistä ajoista minua on jäänyt harmittamaan, että koko kaavaprosessin aikana muistutuksen tai valituksen tehnyt ei ole velvollinen pysymään totuudessa samalla tavalla kuin todistaja tai asianomistaja tavallisessa oikeudenkäynnissä. Huomautuksissa, jotka koskivat Harmaaniittyä, oli selviä virheellisyyksiä. Hallinto-oikeudelle ja Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jätetyistä valituksista löytyi myös vääriä väitteitä, mistä syystä valitukset kumottiin. Tässä on syytä kertoa, että olin myös seuraamassa valtuuston käsittelyä kesäkuussa 2004. Kun tulin kotiin, sanoin suunnilleen näin: "Näyttää siltä, että osa valtuutetuista on aika pihalla asioista." Heillä ei ollut mitään käsitystä ilmansuunnista, etäisyyksistä eikä alueen historiasta". Reaktio johtui siitä, että itse tunsin nämä asiat kuin omat taskuni!
Näistä valituksista vielä sen verran, että se on valittajalle melko halpaa lystiä. Tillinmäen kohdalla ymmärsin, että valittaja joutui maksamaan 100-200 euroa, ja ottaen huomioon miten paljon kului aikaa koko prosessiin, niin kansantalouden ja asunnonostajien kannalta kustannukset ovat melkoiset. Tämä asemakaava esiteltiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 1998, tuli nähtäville marraskuussa 1999 ja vasta 2006 oli kaikki valitukset hylätty ja kaava vahvistettiin.
Jotakin pitäisi tehdä tälle asialle! Ei voi olla kohtuullista, että ihminen joka ei edes asu paikkakunnalla voi harrastaa tätä valitusrumbaa ja estää asuntotuotantoa. Ja kaiken lisäksi hän ei ole edes velvollinen pysymään totuudessa! Sen sain oppia Tillinmäen asemakaavan yhteydessä; niin paljon oli asiavirheitä huomautuksissa, kaupunkivaltuuston jäsenten puheissa ja sitten lopulta valituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti