Rakettisota Tillinmäessä.

Koska olen puhunut siitä käsirysystä, joka kerran kauan sitten tapahtui Tillinmäen juhannusjuhlissa on syytä kertoa tapahtumien pääpiirteet uudelleen, koska kaikki eivät ole lukeneet Tillinmäki News lehteä vuodelta 2015. Tarina menee näin:
Taisi olla vuosi 1964, jolloin Kisakallion juhannusaatto päättyi erikoisella tavalla. Juhannusta edeltävällä viikolla olin yhdessä Kanervan poikien kanssa käynyt muutaman kerran Uotilan kaupassa ostamassa pieniä raketteja, ns. kissanpieruja ja niitä me pojat ammuimme keskellä päivää pellolla, jonka nykyinen osoite on Nissinpuisto 8. Kanervan poikien isä oli Keijo Kanerva, maailmanmestari Tiina Lillakin valmentaja. Poika Roger Kanerva menestyi hyvin urheilijana. Hän oli kuudes kymmenottelussa Prahan EM-kisoissa vuonna 1978. Meitä nauratti, kun kauppias Uotila kysyi meidän astuessa kauppaan: ”Ai, raketteja, laitetaanko samanlaisia kuin eilen?”.
Tänä päivänä tämä rakettitouhu kuulostaa hölmöltä: Pikkupojat ampuvat raketteja kuumana kesäpäivänä. Mitä tahansa olisi voinut sattua.
Läheltä ja kaukaa
Kun juhannusaatto lähestyi, päätimme tehdä Kisakallion juhlaväelle jekun. Ostimme ”kissanpieruja” ja muutaman isomman raketin ja lähdimme ajoissa juhlapaikalle. Raketit piilotimme puskiin. Kun ilta eteni ja kokko paloi, me pojat hiivimme pois piilopaikalle kalliokielekkeen taakse, nykyisen Vesipirtintien parkkiruutujen alapuolelle ja valmistauduimme antamaan ”vastatulta”, kun Kisakallion ilotulitus alkaisi. Jos nyt ilotulituksesta voi puhua, kun Kisakalliolta ammuttiin ehkä parikymmentä rakettia, ja meillä oli ehkä kuusi tai seitsemän. Raketit ammuttiin suoraan ylös, ei päin ihmisiä.
Kun Kisakallion ensimmäiset raketit lensivät taivaalle, niin me ”vastasimme tuleen”. Koska olimme hämärässä, piilossa kalliokielekkeen takana, niin juhlaväki oli ihmeissään, mistä raketit tulevat. Muutama poika lähti katsomaan, mistä on kyse.
Juuri sillä hetkellä tapahtumat saivat yllättävän käänteen: Tillinmäessä nähtiin, kenties Suomen ensimmäinen rotunujakka. Käytiin pieni tappelunpoikanen suomalaispoikien ja mustien amerikkalaispoikien välillä: Rotujen välinen nujakka Tillinmäessä juhannusaattona 1960-luvun alkupuolella!
Tausta on tämä:
Toukokuussa 1963 presidentti Kennedyn nimittämä uusi Yhdysvaltojen suurlähettiläs Carl Rowan saapui Suomeen. Rowan oli musta mies Tennesseesta. Kennedy, vielä enemmän hänen seuraajansa Lyndon Johnson, pyrki nimittämään mustia valtion virkoihin, erityisesti ulkoministeriöön. Rowan onnistui heti saamaan varapresidentti Johnsonin tulemaan vierailulle Suomeen. Rowan poistui Suomesta jo helmikuussa 1964, mutta sitä ennen oli palkattu mustia ihmisiä myöskin Helsingin suurlähetystöön. Yhdelle perheelle oli vuokrattu talo Tillinmäestä.
Nyt alkaa polttaa! Tämä perhe ajeli sitten Tillinmäen ja Helsingin väliä isolla hienolla dollarihymyllä (ehkä Ford Fairlane?), jossa oli CD-kilvet. Kun kysyin kilvistä, sain vastauksen: ”Joo, he ovat diplomaatteja!”. Joskus perheen pojat kävivät Uotilan kaupassa. Kylän pojat olivat vihaisia ja huutelivat heidän peräänsä. Eivät pojat olleet rasisteja. Mutta jos sinulla on vanha ruosteinen polkupyörä ja naapurin pojat ajelevat upealla ”dollarihymyllä”, niin saattaa siinä syntyä kateutta.
Mennäänpä takaisin juhannusjuhliin ja raketteihin. Juuri kun raketteja ammuttiin puolin ja toisin, diplomaattiperhe tuli autolla takaisin Helsingistä. He pysähtyivät kohtaan, jossa Tillintie ja Vuoriharjuntie erkaantuvat toisistaan. He halusivat katsoa suomalaista ilotulitusta. Kun yksi ammuttu raketti putosi auton viereen, he aikoivat ottaa sen muistoksi. Tämä oli liikaa muutamalle tillinmäkeläiselle pojalle. He ryntäsivät paikalle ottamaan käytetyn raketin pois amerikkalaisilta. Seurasi ”painimaaottelu” Tillinmäki-USA. Rakettikeppi taisi katketa ottelussa. Yksi järjestysmies lähti juoksemaan alas Kisakalliolta huutaen: "Voi perkele, nyt siellä tapellaan!”
En huomannut, että kukaan olisi lyönyt toista. Repimistä ja tönimistä nähtiin kyllä, ja suomalaiset kirosanat höystettynä nyt kielletyllä n-kirjaimella alkavalla sanalla kaikuivat juhannusyössä. Amerikkalaiset hyppäsivät autoonsa ja ajoivat hiljaa pois. Tillinmäkeläiset pojat jäivät puremaan hammasta. Eli tilanne rauhoittui ja mitään diplomaattista selkkausta ei syntynyt tästä "rakettisodasta"!