Kun maailman suurimpien lehtien kirjeenvaihtajat talvella vuonna 1940 istuivat Kämpissä raportoimassa taisteluista niin heillä oli syytä ihastella Suomen kansan yhtenäisyyttä ja kaikkien piirien uhrivalmiutta. Samassa talossa toimivan KOP:in johtokunnassa istuvan Antti Hiltusen poika Heikki oli lääkärinä Laatokan koillispuolen mottitaisteluissa. KOP:in entisen pääjohtajan, Juho Kusti Paasikiven poika, majuri Juhani Paasikivi johti ilmatorjuntajaostoa Helsingissä jne.
Näille kirjeenvaihtajille ei ollut ollenkaan selvää, että myös vaikutusvaltaisten päättäjien pojat ovat mukana sodassa.
Toinen asia johon ulkomaiset kirjeenvaihtajat kiinnittivät huomiota oli Jääkäriliike ja jääkäreiden taustat. Ruotsalainen kirjailija Sven Stolpe oli kirjeenvaihtajana Lapissa.https://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Stolpe
Stolpe kiinnitti huomiota siihen, että suuri osa Suomen armeijan upseereista olivat olleet Saksassa, jääkäreinä ja että heillä oli alun perin ollut ihan muita urasuunnitelmia. Erik Heinrichs, Harald Öhquist, Pappa Laatikainen, Einar Vihma ja muut olivat opiskelleet jotain aivan muuta, mutta huoli isänmaan tulevaisuudessa sai heidät polttamaan sillat ja pistämään kaiken peliin.
Tässä oli Stolpen mielestä jotain ainutlaatuista ja jaloa joka teki Suomen armeijasta erikoisen - ja sankarillisen!
tiistai 21. helmikuuta 2017
sunnuntai 19. helmikuuta 2017
Näyttelikö Montgomery Clift Heikki Hiltusta?
Kaukaa haettu olettamus ja voiko siinä olla perää? Faktat ovat seuraavat: Talvisodan aikana Hotelli Kämp oli ulkomaisten kirjeenvaihtajien tukikohta ja samassa paikassa liikkui myös KOP:in johtokuntaan kuulunut Antti Hiltunen, Heikki Hiltusen isä. Talvisodan tapahtumat herättivät valtavaa innostusta maailmalla: David vastaan Goliat hetkellä jolloin muualla ei ollut merkittäviä sotatapahtumia. Maailman suuret lehdet täyttyivät uutisista siitä, miten suomalaiset joukot sankarillisesti torjuivat lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen.
Suomen talvisota antoi Robert E Sherwoodille:https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_E._Sherwood
innostusta kirjoittaa siitä kertovan näytelmän "There Shall Be No Night!
"https://en.wikipedia.org/wiki/There_Shall_Be_No_Night
Ja Broadwayn näytelmässä nuori Montgomery Clift https://en.wikipedia.org/wiki/Montgomery_Clift nähdään Erik Valkosen roolissa.
Vaikka Erik Valkonen ja hänen isänsä Kaarlo Valkonen ovat näytelmässä vähän eri tehtävissä - Isä on sodassa lääkärinä ja poika rintamalla upseerina - kuin isä ja poika Hiltunen olivat todellisuudessa, niin pidän mahdollisena, että kirjeenvaihtajien kertomukset Antti Hiltusesta ja Heikki Hiltusesta ovat antaneet Robert E Sherwoodille eväät näille roolihenkilöille.
Suurten kirjailijoiden tarinoiden esikuvat ovat usein todellisuudessa eläneitä henkilöitä, mutta kirjailija ottaa usein mallia useasta henkilöstä kun hän luo näitä hahmoja. Väinö Linnan "Tuntemattomassa" alikersantti Antti Rokan esikuva oli Viljam Pylkäs :https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljam_Pylk%C3%A4s ja Akseli Koskelan hahmossa on piirteitä Urjalan punakaartin päälliköstä Erland Salmesta. Vaikka Linna on molemmissa tapauksissa vähän muuttanut tapahtumia niin roolihahmojen esikuvista ei voi erehtyä.
Ja Heikki Hiltusen kohdalla voi sanoa, että hän on ihan hyvin voinut olla Erik Valkosen esikuvana!
Suomen talvisota antoi Robert E Sherwoodille:https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_E._Sherwood
innostusta kirjoittaa siitä kertovan näytelmän "There Shall Be No Night!
"https://en.wikipedia.org/wiki/There_Shall_Be_No_Night
Ja Broadwayn näytelmässä nuori Montgomery Clift https://en.wikipedia.org/wiki/Montgomery_Clift nähdään Erik Valkosen roolissa.
Vaikka Erik Valkonen ja hänen isänsä Kaarlo Valkonen ovat näytelmässä vähän eri tehtävissä - Isä on sodassa lääkärinä ja poika rintamalla upseerina - kuin isä ja poika Hiltunen olivat todellisuudessa, niin pidän mahdollisena, että kirjeenvaihtajien kertomukset Antti Hiltusesta ja Heikki Hiltusesta ovat antaneet Robert E Sherwoodille eväät näille roolihenkilöille.
Suurten kirjailijoiden tarinoiden esikuvat ovat usein todellisuudessa eläneitä henkilöitä, mutta kirjailija ottaa usein mallia useasta henkilöstä kun hän luo näitä hahmoja. Väinö Linnan "Tuntemattomassa" alikersantti Antti Rokan esikuva oli Viljam Pylkäs :https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljam_Pylk%C3%A4s ja Akseli Koskelan hahmossa on piirteitä Urjalan punakaartin päälliköstä Erland Salmesta. Vaikka Linna on molemmissa tapauksissa vähän muuttanut tapahtumia niin roolihahmojen esikuvista ei voi erehtyä.
Ja Heikki Hiltusen kohdalla voi sanoa, että hän on ihan hyvin voinut olla Erik Valkosen esikuvana!
Heikki Hiltunen
lauantai 18. helmikuuta 2017
Heikki Hiltusesta pitäisi tehdä kirja!
Vein eilen tekemäni kollaasin/taulun Heikki Hiltusesta opetuskäyttöön Saunalahden kouluun. On hyvä että oppilaat ovat tietoisia siitä, että aivan naapurista on kerran, kauan sitten lähtenyt mies puolustamaan maata kun häntä tarvittiin. Ja hän joutui monella verisellä taistelukentällä hoitamaan haavoittuneita ja näkemään paljon kärsimystä ja kuolemaa.
Olisi paikallaan, että joku tekisi hänestä pienen henkilöhistoriikin! Löytyisikö alueelta joku kiinnostunut, opiskelija tai muuten asioista kiinnostunut ihminen?
Vaikka Suomi joutui kokemaan paljon ikäviä asioita viime sotien aikana niin maanpuolustustahto on Suomessa aivan huippuluokkaa. Tästä on tuore kansainvälinen tutkimus:http://brilliantmaps.com/europe-fight-war/
Tämä tutkimus on todella mairitteleva Suomelle ja ansaitsee huomiota.
Olisi paikallaan, että joku tekisi hänestä pienen henkilöhistoriikin! Löytyisikö alueelta joku kiinnostunut, opiskelija tai muuten asioista kiinnostunut ihminen?
Vaikka Suomi joutui kokemaan paljon ikäviä asioita viime sotien aikana niin maanpuolustustahto on Suomessa aivan huippuluokkaa. Tästä on tuore kansainvälinen tutkimus:http://brilliantmaps.com/europe-fight-war/
Tämä tutkimus on todella mairitteleva Suomelle ja ansaitsee huomiota.
tiistai 14. helmikuuta 2017
Talvisodan arvoituksia II
Jatketaan kertomusta: Luutnantti Bremer oli kertonut, että hänelle annettu käsky teloituksesta oli tullut luutnantti Rundmanilta. Koska RUK:n matrikkeli ei tunne sen nimistä upseeria johon tämä kuvaus sopisi, niin otin tänään - 14.2.2017 - selvää asiasta. Kyseessä lienee ollut is.päällikkönä toiminut sotilasvirkamies Oscar Georg Rundman, jolle oli annettu oikeus esiintyä luutnantin virkapuvussa. Näin toimittiin myös Espoossa, jossa palopäällikkö Håkan Brunbergille annettiin oikeus käyttää luutnantin virkapukua, koska esimerkiksi Kauklahden ilmasuojelukomppanian päällikkönä toimi luutnantti Erik Halme ja komentosuhde piti saada selväksi. Brunberg oli tosin ollut RUK:ssa mutta joutunut jättämään koulun kesken sairastumisen takia.
Luutnantti Bremer sai tämän tehtävän, valitsi komppaniastaan vapaaehtoiset teloittajat ja lähetti kaksi miestä Malmin ampumaradalle kaivamaan hauta valmiiksi. Päivä oli heinäkuun 23 vuonna 1941. Bremer meni itse moottoripyörällä paikalle, muu teloitusjoukkue polkupyörillä ja Rundman meni autolla, yhdessä yhden ratsumestarin kanssa, hakemaan tuomitut Helsingin Lääninvankilasta.
Teloitus suoritettiin, ruumiit haudattiin ja miehet palasivat majapaikkaansa Malmin Nuorisoseuran talolle. Silloin luutnantti Bremer oli kysynyt yhdeltä teloittajalta "No, miltä tämä teloitus tuntui?"
Sotamies oli vastannut "Ei siinä ollut mitään erikoista, olin jo talvisodassa teloittamassa näitä vankeja (desantteja)".
Tämä sotamies, Hugo Vilhelm Nordqvist on kantakortin mukaan palvellut talvisodassa Malmin suojeluskunnassa. Eli jos hän on talvisodassa ollut teloittamassa desantteja niin se on hyvin todennäköistä, että se silloinkin on tapahtunut Malmin ampumaradalla.
Löytyykö tähän mahdollisuuteen muitakin viitteitä, vaikka virallisen sotahistorian mukaan näin ei ole tapahtunut? Talvisodan alussa, kun pommikoneita oli ammuttu alas Helsingissä, niin lentäjien ruumiita oli haudattu Oulunkylän hautausmaalle. Tammikuun lopussa alettiin haudata näitä lentäjiä metsään, Malmin ampumaradan viereen. Sinne haudattiin muun muassa 20.2.1940 Kauklahdessa alas ammuttu ja Kytön lähelle pakkolaskun tehneen hävittäjän lentäjä, luutnantti Perevezentsev.
Kysymys kuuluu: Miksi tammikuun lopussa vuonna 1940 alettiin käyttää tätä paikkaa hautausmaana? Hugo Nordqvistin kertomus ja itse paikka, ampumaradan vieressä viittaavat siihen, että virallinen sotahistoria ei ole vielä loppuun kirjoitettu, koska jos desantteja olisi teloitettu Malmin ampumaradalla jo silloin, niin tuskinpa ruumiita olisi lähdetty viemään muualle ja luontevaa oli sen jälkeen myös lentäjien hautaaminen sinne. Syyskuussa vuonna 1941, kun luutnantti Carl-Gustaf Ullner toimeenpani useita teloituksia Malmin ampumaradalla niin oli jo itsestään selvää, että ammutut haudattiin sinne.
Luutnantti Bremer sai tämän tehtävän, valitsi komppaniastaan vapaaehtoiset teloittajat ja lähetti kaksi miestä Malmin ampumaradalle kaivamaan hauta valmiiksi. Päivä oli heinäkuun 23 vuonna 1941. Bremer meni itse moottoripyörällä paikalle, muu teloitusjoukkue polkupyörillä ja Rundman meni autolla, yhdessä yhden ratsumestarin kanssa, hakemaan tuomitut Helsingin Lääninvankilasta.
Teloitus suoritettiin, ruumiit haudattiin ja miehet palasivat majapaikkaansa Malmin Nuorisoseuran talolle. Silloin luutnantti Bremer oli kysynyt yhdeltä teloittajalta "No, miltä tämä teloitus tuntui?"
Sotamies oli vastannut "Ei siinä ollut mitään erikoista, olin jo talvisodassa teloittamassa näitä vankeja (desantteja)".
Tämä sotamies, Hugo Vilhelm Nordqvist on kantakortin mukaan palvellut talvisodassa Malmin suojeluskunnassa. Eli jos hän on talvisodassa ollut teloittamassa desantteja niin se on hyvin todennäköistä, että se silloinkin on tapahtunut Malmin ampumaradalla.
Löytyykö tähän mahdollisuuteen muitakin viitteitä, vaikka virallisen sotahistorian mukaan näin ei ole tapahtunut? Talvisodan alussa, kun pommikoneita oli ammuttu alas Helsingissä, niin lentäjien ruumiita oli haudattu Oulunkylän hautausmaalle. Tammikuun lopussa alettiin haudata näitä lentäjiä metsään, Malmin ampumaradan viereen. Sinne haudattiin muun muassa 20.2.1940 Kauklahdessa alas ammuttu ja Kytön lähelle pakkolaskun tehneen hävittäjän lentäjä, luutnantti Perevezentsev.
Kysymys kuuluu: Miksi tammikuun lopussa vuonna 1940 alettiin käyttää tätä paikkaa hautausmaana? Hugo Nordqvistin kertomus ja itse paikka, ampumaradan vieressä viittaavat siihen, että virallinen sotahistoria ei ole vielä loppuun kirjoitettu, koska jos desantteja olisi teloitettu Malmin ampumaradalla jo silloin, niin tuskinpa ruumiita olisi lähdetty viemään muualle ja luontevaa oli sen jälkeen myös lentäjien hautaaminen sinne. Syyskuussa vuonna 1941, kun luutnantti Carl-Gustaf Ullner toimeenpani useita teloituksia Malmin ampumaradalla niin oli jo itsestään selvää, että ammutut haudattiin sinne.
sunnuntai 12. helmikuuta 2017
Talvisodan arvoituksia I
Palataan taas menneisyyteen. Virallisen sotahistorian mukaan niin talvisodan aikana ei ole Helsingissä tai sen lähiympäristössä liikkunut vakoilijoita tai desantteja. Mutta huhuja on jälkeenpäin ollut liikkeellä: On puhuttu valoilmiöistä, oudoista hiippailijoista ja tuhotöistä. Tietenkin oli näitä pommituksia ja koneita ammuttiin alas, joista olen kertonut aikaisemmin, mutta pidätetyistä vakoilijoista ja desanteista ei tiedetä, ei ainakaan virallinen sotahistoria. "On hiljaista, liian hiljaista" kuten John Wayne sanoo.
Nyt leikin, että olen Hercule Poirot ja kerron oudoista tositapahtumista ja nämä tapaukset viittaavat siihen, että paljon enemmän on tapahtunut kulissien takana.
Myöhään illalla 4.12.1939 sattui Lauttasaaressa outo tapaus. Tuntematon henkilö avasi tulen ilmasuojelujoukkojen partiota vastaan ja yksi miehistä haavoittui. Tämä käynnisti suuren etsintäoperaation mutta sen tuloksista ei ole kerrottu. Outoja valoilmiöitä näkyi usein ja epäiltiin, että joku antoi valomerkkejä pommikoneille. Keskellä päivää 19.12.1939 iv-vartiot - taisi olla joko Tilkka tai Stadionin torni - ilmoittivat, että neljä laskuvarjohyppääjä on nähty leijailevan alas Sörnäisten kaasukellon kohdalla ja samaan aikaan tuli ilmoitus, että venäläinen kone on tehnyt pakkolaskun Malmin lentokentälle.
Oliko näissä tiedoissa perää? Virallisesti ei! Mennäänpä kuitenkin eteenpäin vuoteen 1945, jolloin Sotavankileirien tutkimuskeskus kuulusteli kapteeni Lars Olof Bremeriä, s. 18.12.1911 sen johdosta, että tutkintatoimistolle oli tehty ilmianto siitä, että Malmin ampumaradalla olisi teloitettu desantteja heinä- elokuussa 1941. Tiedot löytyvät Kansallisarkiston mapista T 16058/14.
Bremer kertoi, että hän oli silloin luutnantti ja toimi 101. Ilmasuojelukomppanian päällikkönä. Komppania oli majoitettuna Malmin Nuorisoseuran talolle. Heinäkuun 22. päivä vuonna 1941 luutnantti Bremer sai suojeluskuntapiirin esikunnalta käskyn haalia kasaan vapaaehtoisia miehiä, koska Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin kenttäoikeus oli tuominnut kaksi desanttia kuolemaan ja teloituksen piti tapahtua seuraavana päivänä.
Bremer hoiti sitten tämän teloituksen ja ilmianto oli sikäli perätön, että kysymyksessä oli täysin laillinen tuomio ja Kenttäoikeuden pöytäkirjat liitettiin kuulustelupöytäkirjaan. Mutta Bremer kertoi kuulustelussa asioita, jotka viittaavat siihen, että talvisodan aikana on myös teloitettu desantteja Helsingissä, vaikka virallisesti näin ei ole tapahtunut. Palataan asiaan.
jatkuu
Nyt leikin, että olen Hercule Poirot ja kerron oudoista tositapahtumista ja nämä tapaukset viittaavat siihen, että paljon enemmän on tapahtunut kulissien takana.
Myöhään illalla 4.12.1939 sattui Lauttasaaressa outo tapaus. Tuntematon henkilö avasi tulen ilmasuojelujoukkojen partiota vastaan ja yksi miehistä haavoittui. Tämä käynnisti suuren etsintäoperaation mutta sen tuloksista ei ole kerrottu. Outoja valoilmiöitä näkyi usein ja epäiltiin, että joku antoi valomerkkejä pommikoneille. Keskellä päivää 19.12.1939 iv-vartiot - taisi olla joko Tilkka tai Stadionin torni - ilmoittivat, että neljä laskuvarjohyppääjä on nähty leijailevan alas Sörnäisten kaasukellon kohdalla ja samaan aikaan tuli ilmoitus, että venäläinen kone on tehnyt pakkolaskun Malmin lentokentälle.
Oliko näissä tiedoissa perää? Virallisesti ei! Mennäänpä kuitenkin eteenpäin vuoteen 1945, jolloin Sotavankileirien tutkimuskeskus kuulusteli kapteeni Lars Olof Bremeriä, s. 18.12.1911 sen johdosta, että tutkintatoimistolle oli tehty ilmianto siitä, että Malmin ampumaradalla olisi teloitettu desantteja heinä- elokuussa 1941. Tiedot löytyvät Kansallisarkiston mapista T 16058/14.
Bremer kertoi, että hän oli silloin luutnantti ja toimi 101. Ilmasuojelukomppanian päällikkönä. Komppania oli majoitettuna Malmin Nuorisoseuran talolle. Heinäkuun 22. päivä vuonna 1941 luutnantti Bremer sai suojeluskuntapiirin esikunnalta käskyn haalia kasaan vapaaehtoisia miehiä, koska Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin kenttäoikeus oli tuominnut kaksi desanttia kuolemaan ja teloituksen piti tapahtua seuraavana päivänä.
Bremer hoiti sitten tämän teloituksen ja ilmianto oli sikäli perätön, että kysymyksessä oli täysin laillinen tuomio ja Kenttäoikeuden pöytäkirjat liitettiin kuulustelupöytäkirjaan. Mutta Bremer kertoi kuulustelussa asioita, jotka viittaavat siihen, että talvisodan aikana on myös teloitettu desantteja Helsingissä, vaikka virallisesti näin ei ole tapahtunut. Palataan asiaan.
jatkuu
keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Lähiympäristön turvallisuus III
Tuli sitten se viimeinen kerta, jolloin olin läsnä tämän kotiseutuyhdistyksen kokouksessa. Asialistalla oli muun muassa Kantvikin satamahanke ja siihen liittyvä moottoritiehanke. Näiden ihmisten ajatusmaailmasta en saanut oikein selvää, koska samalla kuin vastustettiin uutta tehdasta tai satamaa niin kritisoitiin sitä, että toteutuneet hankkeet ovat tuoneet liian vähän työpaikkoja.
Näiden RKP:tä lähellä olevien ihmisten ajatusmaailma oli minulle aika lailla vieras. Yksi piti ivaallisen puheenvuoron ja väitti, että jos tie 51:stä tehdään moottoritie, niin alueelle syntyy kaksi eri hirvilajia!? Niin suuresta ja leveästä tiestä oli kysymys.
Minä pidin kiivaan puheenvuoron ja sanoin suunnilleen näin: "Täällä tehtaillaan koko ajan julkilausumia, joissa aina vastutetaan jotakin muutosta ja parannusta. Minulle lähiympäristön turvallisuus on todella tärkeä, koska tunnen nämä vaaratekijät. Joudun joka päivä ajamaan Tolsan risteysten kautta, joko käännyn Porkkalantieltä viisykköselle tai päinvastoin. Sanon teille sen, että nämä molemmat risteykset ovat varsinaisia kuolemanloukkuja ja ne eivät katoa, ja liikenne ei vähene sillä, että tehtailette julkilausumia. Ainoa ratkaisu on moottoritie ja eritasoliittymät."
Tällä puheenvuorolla meni sukset lopullisesti ristiin näiden ihmisten kanssa, enkä enää käynyt kokouksissa. Ei kestänyt kauan ennen kuin tapahtui paha onnettomuus Tolsan toisessa risteyksessä. Nuori tyttö kuoli kun iso rekka ajoi kääntymässä olleen henkilöauton perään. Tämä tapahtui elokuussa 2009 ja kohta tämän jälkeen alettiin rakentaa moottoritie. Minä käytin joskus toista ja joskus toista (missä onnettomuus tapahtui) risteystä mutta sen verran osasin varoa, että kun tulin töistä, joko yövuoron jälkeen aamulla tai aamuvuoron jälkeen kotiin, niin katsoin aina peilistä että onko raskasta liikennettä tulossa takaa. Jos oli niin en kääntynyt vasemmalle, vaan ajoin Upinniemen eritasoliittymän kautta kääntyäkseni turvallisesti etelään.
Sanoin joskus jälkeenpäin kun näin näitä ihmisiä "Toivottavasti te nyt tajuatte, että kun puhuin Tolsan kuolemaloukuista, niin puhuin asiaa!"
lauantai 4. helmikuuta 2017
Lähiympäristön turvallisuus II.
Kuten olen kertonut niin muutin Kirkkonummelle vuonna 1993. Ihan alussa osallistuin erilaisiin "kotiseutu" yhdistyksiin ja näiden kokouksiin. Minulla meni kuitenkin sukset ristiin paikallisten kanssa aika nopeasti. Suurin osa näistä ihmisistä olivat paikallisia RKP-aktiiveja ja huomasin heti, että elämme aivan eri maailmoissa. Tämä ei johtunut kielestä - olenhan itse ruotsinkielinen - vaan tavasta nähdä asioita ja lähestyä niitä.
Paikallisen Kotiseutuyhdistyksen kokouksissa olin outo lintu, toisinajattelija ja tiemme erosivat melko nopeasti. Nämä ihmiset elivät ikään kuin omassa kuplassa ja yrittivät pitää kiinni menneisyydestä joka oli kauan sitten kadonnut. Oltiin ikään kuin suojelemassa kotiseutua ja sen ympäristöä ja tehtailtiin julkilausumia tyyliin "Ei satamaa Kirkkonummelle, ei moottoritietä!"
Minä taas korostin, että kehitystä ei voi jarruttaa ja ennen kaikkea pitää huolehtia "lähiympäristön turvallisuudesta" ja muista tärkeistä asioista.
Ensimmäinen erimielisyys syntyi venäläisten autonkuljetusautojen rekkarallista. 1990-luvun jälkipuoliskolla kuljetettiin ahkerasti autoja Hangosta Pietariin ja joskus kun tulin töistä viisykköstä pitkin niin vastaan saattoi tulla jopa14 rekan jono ja dieselmoottoreiden pakokaasut muodostivat pilven joka jäi leijailemaan tien yläpuolelle.
Kun yritin puhua tästä yhdistyksen ihmisille hämmästyin kun he eivät ymmärtäneet ongelmaa ja heidän mielestä asia ei ollut tärkeä. Yksi näistä piti jopa rekkarallia myönteisenä asiana "Hangossa syntyy työpaikkoja ja on kivaa nähdä että elintaso Venäjällä nousee!"
Kerran, kun pienet koululaiset olivat kokeneet vaaratilanteen tämän rekkarallin ja opettajien piittaamattomuuden takia en voinut hillitä itseäni kun menin illalla koulun vanhempainiltaan. Sanoin suoraan yhdelle "kotiseutu" ihmiselle: "Te höpisette aivan toisarvoisista asioista ja lapset joutuvat hengenvaaraan matkalla kouluun"
jatkuu
Paikallisen Kotiseutuyhdistyksen kokouksissa olin outo lintu, toisinajattelija ja tiemme erosivat melko nopeasti. Nämä ihmiset elivät ikään kuin omassa kuplassa ja yrittivät pitää kiinni menneisyydestä joka oli kauan sitten kadonnut. Oltiin ikään kuin suojelemassa kotiseutua ja sen ympäristöä ja tehtailtiin julkilausumia tyyliin "Ei satamaa Kirkkonummelle, ei moottoritietä!"
Minä taas korostin, että kehitystä ei voi jarruttaa ja ennen kaikkea pitää huolehtia "lähiympäristön turvallisuudesta" ja muista tärkeistä asioista.
Ensimmäinen erimielisyys syntyi venäläisten autonkuljetusautojen rekkarallista. 1990-luvun jälkipuoliskolla kuljetettiin ahkerasti autoja Hangosta Pietariin ja joskus kun tulin töistä viisykköstä pitkin niin vastaan saattoi tulla jopa14 rekan jono ja dieselmoottoreiden pakokaasut muodostivat pilven joka jäi leijailemaan tien yläpuolelle.
Kun yritin puhua tästä yhdistyksen ihmisille hämmästyin kun he eivät ymmärtäneet ongelmaa ja heidän mielestä asia ei ollut tärkeä. Yksi näistä piti jopa rekkarallia myönteisenä asiana "Hangossa syntyy työpaikkoja ja on kivaa nähdä että elintaso Venäjällä nousee!"
Kerran, kun pienet koululaiset olivat kokeneet vaaratilanteen tämän rekkarallin ja opettajien piittaamattomuuden takia en voinut hillitä itseäni kun menin illalla koulun vanhempainiltaan. Sanoin suoraan yhdelle "kotiseutu" ihmiselle: "Te höpisette aivan toisarvoisista asioista ja lapset joutuvat hengenvaaraan matkalla kouluun"
jatkuu
perjantai 3. helmikuuta 2017
Lähiympäristön turvallisuus!
Nyt kerron vähän omista kokemuksistani ja lähiympäristön turvallisuudesta. Nämä kokemukset liittyvät osittain Saunalahden ja Harmaaniityn ongelmiin, mutta yleisesti ne koskevat muitakin alueita.
Vuosia sitten olin pitämässä pari oppituntia Espoon työväenopistossa ( silloin puhuin sota-ajan tapahtumista kotirintamalla ) ja silloin tuli muiden opettajien kanssa puhuttua siitä, että olisi hyvä jos työväenopisto järjestäisi oppitunteja nimellä "Lähiympäristön juridiikka", koska omakotitaloalueen asukkaille tulee niin paljon asioita ja ongelmia vastaan. Miten rakennuslupa hoidetaan? Miten toimia jos haluaa kävelytien sinne tai suojatien ja liikennevalot johonkin paikkaan?
Työväenopistossa myönnettiin, että sellainen kurssi olisi hyvä idea mutta ongelma oli siinä, että mistä saadaan sopiva juristi pitämään näitä oppitunteja? Lähinnä olisi tullut kysymykseen joku kaupungin juristeista, mutta siinä oli heti ongelma. Eli joku, joka osallistuu kurssille voisi tehdä valituksen kaupungin toimista ja vedota siihen mitä tunnilla on sanottu.
Näitä ongelmia riittää ja toivon, että alueen asukkaat ovat aktiivisia näissä asioissa. Olen itse huomannut, että Harmaaniityntien ja Kauklahden tien risteys kaipaa liikennevaloja. Jos Harmaaniityntieltä yrittää kääntyä Kauklahden väylälle niin näkyvyys vasemmalle on erittäin huono, koska vasemmalta tulevat autot ovat piilossa sillan nyppylän ja kaiteiden takana.
Vuosia sitten olin pitämässä pari oppituntia Espoon työväenopistossa ( silloin puhuin sota-ajan tapahtumista kotirintamalla ) ja silloin tuli muiden opettajien kanssa puhuttua siitä, että olisi hyvä jos työväenopisto järjestäisi oppitunteja nimellä "Lähiympäristön juridiikka", koska omakotitaloalueen asukkaille tulee niin paljon asioita ja ongelmia vastaan. Miten rakennuslupa hoidetaan? Miten toimia jos haluaa kävelytien sinne tai suojatien ja liikennevalot johonkin paikkaan?
Työväenopistossa myönnettiin, että sellainen kurssi olisi hyvä idea mutta ongelma oli siinä, että mistä saadaan sopiva juristi pitämään näitä oppitunteja? Lähinnä olisi tullut kysymykseen joku kaupungin juristeista, mutta siinä oli heti ongelma. Eli joku, joka osallistuu kurssille voisi tehdä valituksen kaupungin toimista ja vedota siihen mitä tunnilla on sanottu.
Näitä ongelmia riittää ja toivon, että alueen asukkaat ovat aktiivisia näissä asioissa. Olen itse huomannut, että Harmaaniityntien ja Kauklahden tien risteys kaipaa liikennevaloja. Jos Harmaaniityntieltä yrittää kääntyä Kauklahden väylälle niin näkyvyys vasemmalle on erittäin huono, koska vasemmalta tulevat autot ovat piilossa sillan nyppylän ja kaiteiden takana.
torstai 2. helmikuuta 2017
Muistokirjoitus Seiskalle.
Nyt on sitten kotitaloni - Laitmanintie 7 - purettu uusien asuntojen tieltä. Tässä talossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni ja nyt on tietenkin vähän surullinen mieli. Jos tulevaisuus olisi ollut tiedossa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa tilanne olisi toinen. Uusien talojen keskellä olisi voinut olla peruskorjattu rintamamiestalo muistona menneistä ajoista. Miksi Laitmanin kylästä tuli autiokylä on selostettu esimerkiksi urbanex.ninja blogissa, johon linkitin aikaisemmin.
Mutta meidän talomme kohdalla tarina on lyhyesti tämä: Koko 1980-luvun olin itse aikeissa rakentaa uuden talon tämän viereen. Tästä keskustelin usein Espoon kaupungin virkamiesten kanssa, mutta koska en saanut selviä vastauksia tilanteesta niin rakensin sitten talon Kirkkonummelle. Vuonna 1990, kun olin aloittanut rakennustyöt Kirkkonummella ja keskustelin vastaavan rakennusmestarin kanssa asioista ymmärsin, että Laitmanintien talo on aika hyvin tehty, pitää hyvin lämpöä, mutta pieniä parannuksia pitäisi tehdä, jotta talo pysyisi kunnossa. Ehdotin isälle näitä parannuksia mutta hän ei ollut innostunut ja asia unohtui. Yksi ehdotuksistani oli, että sokkeliin pitäisi saada muutama isompi aukko lisää, jotta rossipohjan tuuletus olisi riittävä.
Minulla oli silloin kädet täynnä ja yllin kyllin murheita oman rakennusprojektini kanssa, joten asia unohtui. Vuonna 1994 minun isäni ja äitini olivat muuttaneet kerrostaloon Kivenlahteen ja ehdotin silloin että he voisivat vuokrata tämän talon Espoon kaupungille. Kaupungilla oli silloin tarvetta saada asuntoja mm maahanmuuttajille ja pakolaisille. Sanoin isälleni, että kaupunki on näissä asioissa hyvä vuokraaja ja korvaa kyllä mahdolliset vahingot, koska menetetty maine ei olisi hyvä asia kaupungille. Kaupungin puolelta tämä asia sotkettiin niin, että isäni ei enää halunnut tehdä heidän kanssa vuokrasopimusta.
Vuonna 1995 isä oli sitten vuokrannut talon yhdelle miehelle, joka aiheutti paljon harmeja. Vuokra jäi maksamatta, tapahtui öljy- ja vesivahinko ja kaiken lisäksi vuokralainen toi tontille erilaista jätettä.
Näistä vahingoista huolimatta nuori pari osti talon + 1100 neliömetriä tonttia vuonna 2002 ja he lupasivat peruskorjata talon. Melko nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että tähän ei ollut motivaatiota ja he möivät sitten kyseisen kiinteistön YIT:lle, joka nyt rakentaa paikalle asuntoja.
Mutta meidän talomme kohdalla tarina on lyhyesti tämä: Koko 1980-luvun olin itse aikeissa rakentaa uuden talon tämän viereen. Tästä keskustelin usein Espoon kaupungin virkamiesten kanssa, mutta koska en saanut selviä vastauksia tilanteesta niin rakensin sitten talon Kirkkonummelle. Vuonna 1990, kun olin aloittanut rakennustyöt Kirkkonummella ja keskustelin vastaavan rakennusmestarin kanssa asioista ymmärsin, että Laitmanintien talo on aika hyvin tehty, pitää hyvin lämpöä, mutta pieniä parannuksia pitäisi tehdä, jotta talo pysyisi kunnossa. Ehdotin isälle näitä parannuksia mutta hän ei ollut innostunut ja asia unohtui. Yksi ehdotuksistani oli, että sokkeliin pitäisi saada muutama isompi aukko lisää, jotta rossipohjan tuuletus olisi riittävä.
Minulla oli silloin kädet täynnä ja yllin kyllin murheita oman rakennusprojektini kanssa, joten asia unohtui. Vuonna 1994 minun isäni ja äitini olivat muuttaneet kerrostaloon Kivenlahteen ja ehdotin silloin että he voisivat vuokrata tämän talon Espoon kaupungille. Kaupungilla oli silloin tarvetta saada asuntoja mm maahanmuuttajille ja pakolaisille. Sanoin isälleni, että kaupunki on näissä asioissa hyvä vuokraaja ja korvaa kyllä mahdolliset vahingot, koska menetetty maine ei olisi hyvä asia kaupungille. Kaupungin puolelta tämä asia sotkettiin niin, että isäni ei enää halunnut tehdä heidän kanssa vuokrasopimusta.
Vuonna 1995 isä oli sitten vuokrannut talon yhdelle miehelle, joka aiheutti paljon harmeja. Vuokra jäi maksamatta, tapahtui öljy- ja vesivahinko ja kaiken lisäksi vuokralainen toi tontille erilaista jätettä.
Näistä vahingoista huolimatta nuori pari osti talon + 1100 neliömetriä tonttia vuonna 2002 ja he lupasivat peruskorjata talon. Melko nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että tähän ei ollut motivaatiota ja he möivät sitten kyseisen kiinteistön YIT:lle, joka nyt rakentaa paikalle asuntoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)