Kuten olen kertonut niin muutin Kirkkonummelle vuonna 1993. Ihan alussa osallistuin erilaisiin "kotiseutu" yhdistyksiin ja näiden kokouksiin. Minulla meni kuitenkin sukset ristiin paikallisten kanssa aika nopeasti. Suurin osa näistä ihmisistä olivat paikallisia RKP-aktiiveja ja huomasin heti, että elämme aivan eri maailmoissa. Tämä ei johtunut kielestä - olenhan itse ruotsinkielinen - vaan tavasta nähdä asioita ja lähestyä niitä.
Paikallisen Kotiseutuyhdistyksen kokouksissa olin outo lintu, toisinajattelija ja tiemme erosivat melko nopeasti. Nämä ihmiset elivät ikään kuin omassa kuplassa ja yrittivät pitää kiinni menneisyydestä joka oli kauan sitten kadonnut. Oltiin ikään kuin suojelemassa kotiseutua ja sen ympäristöä ja tehtailtiin julkilausumia tyyliin "Ei satamaa Kirkkonummelle, ei moottoritietä!"
Minä taas korostin, että kehitystä ei voi jarruttaa ja ennen kaikkea pitää huolehtia "lähiympäristön turvallisuudesta" ja muista tärkeistä asioista.
Ensimmäinen erimielisyys syntyi venäläisten autonkuljetusautojen rekkarallista. 1990-luvun jälkipuoliskolla kuljetettiin ahkerasti autoja Hangosta Pietariin ja joskus kun tulin töistä viisykköstä pitkin niin vastaan saattoi tulla jopa14 rekan jono ja dieselmoottoreiden pakokaasut muodostivat pilven joka jäi leijailemaan tien yläpuolelle.
Kun yritin puhua tästä yhdistyksen ihmisille hämmästyin kun he eivät ymmärtäneet ongelmaa ja heidän mielestä asia ei ollut tärkeä. Yksi näistä piti jopa rekkarallia myönteisenä asiana "Hangossa syntyy työpaikkoja ja on kivaa nähdä että elintaso Venäjällä nousee!"
Kerran, kun pienet koululaiset olivat kokeneet vaaratilanteen tämän rekkarallin ja opettajien piittaamattomuuden takia en voinut hillitä itseäni kun menin illalla koulun vanhempainiltaan. Sanoin suoraan yhdelle "kotiseutu" ihmiselle: "Te höpisette aivan toisarvoisista asioista ja lapset joutuvat hengenvaaraan matkalla kouluun"
jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti