sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kaatuneitten muistopäivä.

Tänään, kaatuneiden muistopäivänä kävin ensin Kirkkonummen hautausmaalla laittamassa kukan isäni serkun haudalle. Hän kaatui Kannaksella kesällä 1944 mutta hänen äitinsä ei hyväksynyt että hänet laitetaan sankarihautaan, koska "sota vei minulta jo kolmannen pojan". Sitten ajelin Porvoon hautausmaalle, jonne vuonna 1941 kaatunut enoni on haudattu. Siellä laskettiin seppeleitä, Borgå Gymnasietin oppilaat seisoivat kunniavartiossa ja laulettiin "Oi kallis isänmaa" ja "Jumala ompi linnamme". Ylhäällä Porvoon tilaisuus ja alhaalla istutan kukan Kirkkonummen hautausmaalla.


tiistai 16. toukokuuta 2017

Perjantaina 12.5. muistettiin veteraaneja.

Perjantaina 12.5. pidettiin Saunalahden koululla tilaisuus, jossa muisteltiin alueella eläneitä sotaveteraaneja, sankarivainajia ja muita mielenkiintoisia ihmisiä. Heikki Hiltusen muistoksi Jyrki Härkönen soitti Sumujen sillan jäähyväisvalssin pianolla ja sankarivainajat Aimo Mikko Hiltunen ja Gunnar Höckert muisteltiin valssilla "Rantamökissä". Muitakin haikeita valsseja soitettiin ja Mauno Koiviston kuolema antoi sitten lisämerkitystä illalle. Odotan vielä kuvia tilaisuudesta mutta tässä pari kappaletta alkuun:
                                                           Yleisö kahvitauolla.
                  Tanssinopettajat Terho ja Päivi näyttävät mallia ennen tilaisuuden alkua.

torstai 11. toukokuuta 2017

Laululista.

Ainakin näitä lauluja on tarkoitus esittää perjantaina Saunalahden koululla: Olisi hyvä että viime vuonna soittamatta jääneet "Paistaa aurinko aina" ja "My way" ainakin tulisivat mukaan. Mutta ennen kaikkea haluaisin eri syistä, että nämä uudet kappaleet olisivat mukana: Sumujen sillan jäähyväisvalssi joko englanniksi tai suomeksi. https://www.youtube.com/watch?v=qRfEKZUNl3A [1] [1] Tai sitten Henry Theelin versiona: https://www.youtube.com/watch?v=QvbZny1DlI8 [2] [2] Jompikumpi, mikä menee paremmin ja voidaanko soittaa pianolla? Sitten Rantamökissä: https://www.youtube.com/watch?v=GkPA4p2vO8E [3] [3] Näitä toivon siksi, että nämä laulut olivat suosittuja rintamalla 6.D:ssa, jossa naapuritalon Heikki Hiltunen palveli lääkärinä. Koska luutnantti Eino Suistola oli heti sodan jälkeen merkinnyt muistiin suosittuja lauluja ja lähettänyt vihon Väiski Leskiselle niin minulle tuli heti mieleen, että Leskinen ollessaan ulkoministerinä kävi Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa ja hurmasi muut ministerit laulamalla tämän:https://www.youtube.com/watch?v=FYL8v0Aao44 [4] [4] Eli Nils Ferlinin ja Lillebror Söderlundin kauniin "Får jag lämna några blommor?" Ja sitten "Ilta kannaksella" Tässä on sitten viimevuotinen laululista:Muurarivalssi: "Kevät toi, kevät toi muurarin" Tällä aloitettiin 50 vuotta sitten. Ja mahdollisesti "We shall overcome" heti perään. "Seasons in the sun" Koulutiellä 8-vuotiaana menehtyneen serkkuni muistoksi. "Där björkarna susa" Isäni muistoksi tai "Miss soutaen tuulessa" Eli Oskar Merikannon säveltämä. Netistä löytyy ruotsiksi hyvä versio, Jailbird Singers laulaa. "Paistaa aurinko aina" mm Georg Ots esittää sen hyvin ja heti perään "My way" Liittyvät yhteen yhden alueella toimineen henkilön kohdalla. "House of rising sun" "Talo nousevan auringon" Soitettin Tillinmäen juhannusjuhlissa vuonna 1966. "Are You lonesome tonight" Elvis "Gringos guitar" "Kun Laredon kaupunkiin kerran" Lauloi Danny 50 vuotta sitten. "Elämä juoksuhaudoissa" Tillinmäen kyläaktiivin, sotilasmestari Bruno Hagan muistoksi, hän oli sotaveteraani. "Blowing in the wind" Bob Dylan "Green, green grass of home" Sitten muutama Beatleskappale jne

tiistai 9. toukokuuta 2017

Laulujen tausta.

Musiikkitilaisuuden suunnittelu etenee ja kerron nyt lyhyesti miksi haluan, että siellä lauletaan muun muassa näitä lauluja. Järjestys on vielä auki. Kylän oma poika, Heikki Hiltunen oli lääkärinä 6. Divisioonassa, sekä jatko- että Lapin sodassa ja sodan jälkeen luutnantti Eino Suistola lähetti Väinö Leskiselle lauluvihon juuri niistä lauluista, jotka olivat erityisen suosittuja. Leskisen järjestämissä aseveli-illoissa laulettiin sitten muun muassa näitä lauluja.
Suistolan mielestä niin erityisen suosittu oli Waterloo Bridgen "Farewell waltz" eli "Hyvää yötä valssi" elokuvasta Sumujen silta. Tämän elokuvan loppukohtaus, jossa Robert Taylor ja Vivien Leigh tanssivat jäähyväisvalssia itketti Suomen naisia sotavuosina. Kun minä paljon myöhemmin kyselin tästä Tukholmassa asuvaltani tädiltäni vastaus oli tämä "Tiedät, että kun tyttöjen sulhaset kävivät lomilla rintamalta ja lähtivät takaisin, oli jopa todennäköistä, että ero oli viimeinen" Hänellä oli itsellään sulhanen rintamalla ja koska sota kosketti Suomea aivan toisella tavalla kuin naapurimaita Ruotsia ja Tanskaa, niin tämä oli varmasti totta.
Toinen suosittu laulu 6. Divisioonan viihdetoiminnassa oli valssi "Rantamökissä". Alueella eläneet, ja sodissa kaatuneet Aimo Mikko Hiltunen ja 5000 metrin olympiavoittaja Gunnar Höckert voidaan muistella juuri tällä laululla. Luin nimittäin arkistossa yhden kirjeen, jossa kerrottiin, että Gunnar Höckertin isä oli sanonut sotien aikana "Gunnarin kuoleman jälkeen, olen tuntenut itseni niin yksinäiseksi". Nämä sanat toivat heti mieleen laulun "Rantamökissä"
Väinö Leskinen oli hurmaava seuramies, ja koska hän ollessaan ulkoministerinä oli hurmannut Pohjoismaiden neuvoston osallistujat laulamalla laulun "Får jag lämna några blommor" niin se kuuluu myös ohjelmistoon.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Kerron nyt vielä vähän näistä tilaisuuksista ja miksi haluan järjestää niitä. Koska olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni näissä maisemissa - Tillinmäki, Saunalahti, Kivenlahti - niin minulle on jäänyt paljon muistoja ihmisistä ja tapahtumista. Ja minulla on selvä muistikuviin perustuva visio siitä mitkä laulut pitäisi laulaa  ja miksi. Viime vuonna aloitettiin tilaisuus valssilla "Kevät toi, kevät toi muurarin" Syy oli tämä: 50 vuotta aikaisemmin juhannusaattona 1966 Tillinmäen juhannusjuhlat Kisakalliolla aloitettiin yhteislaululla ja juuri tällä valssilla. Mutta silloin ei voitu tanssia, koska luvattu tanssilava oli jäänyt tekemättä vaikka isäni oli lahjoittanut tukit sitä varten. Eli ajatus oli: Jatketaan siitä mihin jäätiin 50 vuotta sitten, mutta nyt voidaan tanssia. Ja sitä paitsi minulla oli omia syitä juhlia sitä, että kotikorttelini Harmaaniityllä aletaan rakentaa uudelleen.
Näitä ihmisiä muisteltiin sitten erilaisilla lauluilla. Bruno Hagan muistoksi laulettiin "Elämä juoksuhaudoissa" isäni muistoksi Merikannon "Där björkarna susa", 8-vuotiaana koulutiellä kuolleen serkkuni muistoksi "Seasons in the sun" jne.
Järjestelemällä näitä tilaisuuksia toivon, että olisin näyttänyt mallia ja istuttanut idean, josta sitten voidaan kehittää jotain isompaa kulttuuritapahtumaa tälle alueelle.

torstai 4. toukokuuta 2017

Miksi järjestän näitä tilaisuuksia?

Olen aina ollut kiinnostunut kirjallisuudesta, kulttuurista, taiteesta ja innokkaasti haalinut tietoja sieltä ja täältä. Kun olen istunut katsomassa Pyynikin kesäteatterin esityksiä niin erityisesti näytelmät Kalle Päätalosta ja Olavi Virrasta ovat jääneet mieleen. Tämä siksi, että molemmat henkilöt ovat aikoinaan kulkeneet juuri sillä paikalla, missä teatteri sijaitsee. Kalle Päätalo opiskeli rakennusmestariksi ja silloin hän teki erilaisia harjoitustehtäviä juuri siinä paikassa. Vanha ja sairas Olavi Virta saattoi myös kulkea lähistöllä.
Tämä on johtanut siihen, että olen alkanut miettiä että pitäisikö Espoon lahden alueella, Saunalahden ja Tillinmäen lähellä pystyttää joku kesäteatteri, joka esittäisi jonkun musiikkinäytelmän joka kertoo niistä ihmisistä, jotka joskus ovat kulkeneet näillä Saunalahden ja Tillinmäen poluilla ja teillä. Sellaiset henkilöt kuten Heikki Hiltunen ja olympiavoittaja Gunnar Höckert ovat jo riittävän kiehtovia, joten ei tarvitse hakea aiheita muualta.
Olen ajatellut, että heitäkin muistellaan muutamalla laululla perjantaina 12.5. Viime vuonna Jyrki Härkönen esitti upeasti laulun "We shall overcome" ja se oli minun tapani pyytää anteeksi niiltä mustilta amerikkalaispojilta, jotka saivat kokea huono kohtelua Tillinmäen juhannusjuhlissa yli 50 vuotta aikaisemmin.
Alueella toimii erilaisia yhdistyksiä, kuten MLL, Tillinmäen pienkiinteistöyhdistys jne. Mutta nämä on perustettu aivan muista syistä kuin halusta tehdä kulttuurityötä ja siksi olisin toivonut, että joku paikallinen tulisielu (paikalliset tulisielut) tekisivät aloitteen ja perustettaisiin yhdistys joku miettisi mahdollisuutta tehdä amatöörivoimin joku musiikkinäytelmä tämän konseptin pohjalta, josta minä näytän vaatimattomasti mallia. Se olisi puhtaasti amatööripohjalta, kenties joku musiikkiluokka tai sellainen voisi olla se oikea toimija.
Perjantaina 12.5. olisi tarkoitus, että Jyrki Härkönen laulaa muun muassa tämän "Paistaa aurinko aina" koska siihen liittyy hupaisa tapaus ja tästä kerron myöhemmin.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Musiikkitilaisuus 12.5.2017!

Nyt näyttää melko varmalta, että tilaisuus pidetään Saunalahden koulun auditoriossa perjantaina 12.5.2017 alkaen klo 17.30. Minkä takia olen lähtenyt järjestämään näitä tapahtumia?
Kun Harmaaniityn kunnallistekniikka saatiin valmiiksi syksyllä 2015 päätin, että kirjoitan historiikin tästä alueesta. Sitten talvella 2016 olin läsnä Tillinmäen omakotiyhdistyksen kokouksessa, jossa suunniteltiin yhdistyksen 50-vuotisjuhlia. Koska olin itse ollut mukana Kisakallion juhannusjuhlissa 50 vuotta aikaisemmin ja tämän lisäksi alettiin rakentaa uudelleen Harmaaniityn aluetta niin ajattelin että näitä asioita pitäisi muistella mukavan musiikin ja tanssin merkeissä.
Eli vuonna 1966 Tillinmäen juhannusjuhlat aloitettiin yhteislaululla "Kevät toi, kevät toi muurarin", mutta silloin ei voitu tanssia, koska kallio on aika epätasainen ja Antinkosken suunnittelema tanssilava oli jäänyt rakentamatta, vaikka isäni oli lahjoittanut tukit Antinkoskelle. Mitä tukeille tapahtui en tiedä, mutta tilaisuuden perusidea oli, että nyt jatketaan siitä mihin jäätiin 50 vuotta sitten ja tanssitaan tämä "Muurarivalssi". Ja näin tehtiin. Jyrki Härkönen lauloi upeasti ja vuonna 1966 tanssimatta jäänyt valssi saatiin tanssitettua.
Sitä paitsi olen aina ollut kova kirjallisuuden ja kulttuurin kuluttaja ja Veikko Lavin sanat "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" ovat paikallaan. Joten Tillinmäen ja Saunalahden alueella asuneita ihmisiä muisteltiin eri lauluilla silloin ja nyt yritetään tehdä sama asia uudelleen.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Saunalahden perinnepäivät.

Hei! 

Nyt olisi tarkoitus järjestää samanlainen musiikkitilaisuus Saunalahden koululla kuin viime vuonna. Alustava päivä olisi  pe 12.5.2017 klo 17.30. Uskallan sanoa sitä perinnepäiväksi, koska kyseessä on jo toinen kerta, mutta palataan tähän asiaan toukokuun puolella, jolloin kerron miksi se järjestetään.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Muistikuvia: Rolle Koskinen.

Kun puhutaan suunnistuksesta niin en voi olla muistamatta Rolf Koskista, joka oli sekä laulaja, huippusuunnistaja ja menestyvä juristi. Itse en koskaan nähnyt häntä Tillinmäessä mutta isäni kertoi että hän oli  nähnyt hänen juoksevan harjoituslenkillä kartan kanssa. Rolle asui myöhemmin Olarissa ja hänellä oli mökki täällä Kirkkonummella, Friggesbyn suunnalla.
En voi sanoa, että olisin tuntenut häntä, koska näin hänet ensimmäisen kerran 1970 luvun puolivälissä kun hän toipilaana rupesi taas kulkemaan metsässä. Hän oli joutunut pahaan autokolariin ja lääkärit eivät uskoneet että hän selviää. Niin pahoja vammoja hän oli saanut muun muassa päähän. Tästä tapauksesta on kerrottu, että suunnistaja joka tunsi hänet hyvin oli mennyt sairaalaan ja lääkäri oli sanonut suunnilleen näin. " On epätodennäköistä, että hän selviää ja vaikka hän jäisikin henkiin niin hän ei pysty koskaan kävelemään tai puhumaan" Rollen tuttu oli vastannut "Varmasti on näin jos kysymys olisi normaalista ihmisestä, mutta nyt puhutaan Rolle Koskisesta ja silloin tilanne on toinen. Uskon vakaasti, että hän toipuu ja hänet nähdään vielä metsässä juoksemassa!"
Näin kävi ja minulla oli kunnia keskustella hänen kanssa pari kertaa FIN 5- viikolla Kauhajoella vuonna 1984. Meillä oli teltat lähekkäin ja mentiin jokunen kerta yhdessä lähtöpaikalle.
Rolle kertoi silloin, että vaikka hän on menestynyt urheilijana, laulajana ja juristina,  niin hän asettaa nykyään asiat toisenlaiseen järjestykseen.  Hän tekee väitöskirjaa aiheena "YK ja avaruus".
Rolle Koskinen oli todella monpuolinen kaveri: Lauantaina hän saattoi vetää paljon yleisöä tanssilavalle, sunnuntaina hän juoksi mestaruuksia ja viikolla hän oli huippujuristi.
Tässä vähän näytteitä:https://www.youtube.com/watch?v=2XmZQm0JcgI
Ja tässä hän laulaa letkaa:https://www.youtube.com/watch?v=wIFzSgIieVs
Ja tässä Jukolan viesti lopputulokset vuonna 1971, jolloin Rolle toi ankkurina IK Örnenin voittoon:http://results.jukola.com/tulokset/fi/j1971_ju/ju/lopputulokset/

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Muistikuvia Tillinmäestä: Armas Lepomaa.

Hei!

Pari päivää sitten tapasin Kirkkonummen torilla vanhan tutun. Tuli puhetta vanhoista ajoista ja muisteltiin suunnistustapahtumia ja Lynxin, Reiman ja Esbo IF:n suunnistajia. Tämä antoi minulle aiheen aloittaa pieni sarja: Muistikuvia Lounais-Espoosta jossa kerron näistä ihmisistä. Ensimmäinen henkilö on Armas Lepomaa.
Lepomaa oli suunnistaja, joka kilpaili Esbo IF:n riveissä ja tutustuin häneen ensimmäisen kerran vuonna 1974. Joskus teimme yhdessä kilpailuja, Länsirastit jne. Hän oli näissä asioissa hyvin tarkka ja varovainen ja sen sain kokea usein. Kerran meillä oli kilpailu Harmaakallion metsissä ja keskus oli Tillinmäessä, nykyisen Vesipirtintien kohdalla. Muistan miten minun piti viime tingassa käydä siirtämässä muutama rastilippu jotta sijainti olisi täysin oikea "Tuo on nyt muutama metri liian etelässä, pitää siirtää jotta se olisi täysin niin kuin kartassa!" Sitten kilpailun jälkeen hän oli tarkka "Oletko varma, että kaikki ovat tulleet metsästä, käydään vielä kerran läpi nimet ja kortit, ettei kukaan jää metsään yöksi!"
Näistä hyvistä ominaisuuksista huolimatta hän koki traagisen kohtalon yhtenä helmikuisena sunnuntaina 1990-luvun alussa. Varovaisuus unohtui hetkeksi kun hän oli ollut hiihtolenkillä Hanikassa ja huonon lumitilanteen takia hän lähti Espoonlahden jäälle, jotta voisi hiihtää kunnolla. Hän hiihti avantoon ja hukkui. Ruumis löytyi melkein pari kuukautta myöhemmin Espoonlahden sillan läheltä.
Elämässä kaikki on niin pienestä kiinni!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Terveisiä!

Olen kyllä edelleen mukana kuvassa ja olen juuri käynyt Tukholman Sota-arkistossa. Yritän nyt järjestää luentoa Heikki Hiltusesta ja kerron sitten myöhemmin siitä. Vahinko, että hän ei ole jättänyt mitään muistelmia tai muita kertomuksia toiminnastaan lääkärinä rintamalla. Kirurgi Claes Cedercreutzista on tehty kirja ja hän kertoo, että tammikuun alussa vuonna 1942, kun hän oli lääkärinä JR 4:ssä hän oli kerran leikannut ja hoitanut haavoittuneita 68 tuntia putkeen. Silloin hän nukahtanut seisoessaan. Eli lääkäreillä oli kovat paikat kun oli tilanne päällä.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Miksi en ole Naton kannalla. II

Tietenkin kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä on tiivisti sidottu meidän yleiseen asevelvollisuuteen ja korkeaan puolustusmotivaatioon. Niin kauan kuin nämä kaksi tekijää ovat jotenkuten kunnossa, niin ei kannata harkita jäsenyyttä.
Se, että suuri osa kansasta ei ole NATOn kannalla johtuu myös historian katkerista opetuksista. Presidentti Kekkonen oli ilmaissut tämän asian hyvin selvästi. Keijo Korhosen mukaan oli taas kerran joku poliitikko lännestä käymässä Suomessa ( mahdollisesti senaattori Hubert Humphrey ) ja hän oli sanonut jotakin tyyliin "Luottakaa vain meihin, me kyllä puolustamme teitä!" Kekkonen oli vastannut "Meillä on kirkonmäet täynnä valkoisia ristejä muistuttamassa siitä että teidän lupauksenne ovat arvottomia!"
Miten Turtolan JR 53:n eteneminen Kiestinkiin sitten liittyy tähän? Kun lähdettiin sotaan kesällä 1941 niin saksalaiset Pohjois-Suomessa olivat siinä käsityksessä, että nyt näytämme suomalaisille miten soditaan ja miten nopeasti pystymme etenemään. Tämä olettamus koki nopeasti haaksirikon ja saksalaisten suoritus oli niin heikko, että voitiin puhua skandaalista. Mitalin toinen puoli oli, että saksalaisten, vähän halveksiva käsitys suomalaisista sotilaista vaihtui ihailuksi.
Kun saksalaiset näkivät, että puhtaasti suomalainen joukko, JR 53 eteni nopeasti kohti itää, niin he hyppäsivät kelkkaan ja halusivat ottaa kunnian tästä. Tästä seurasi tapahtumaketju joka aiheutti paljon katkeruutta suomalaisten joukkojen keskuudessa ja myös kotirintamalla. Olihan pelkästään Kuolemankukkulan valtaus elokuun alussa aiheuttanut suuria menetyksiä ja pelkästään Pudasjärven kunnassa tuli yli sata sotaorpoa lisää.
Mutta tärkein syy minun kantaani, on meidän oman puolustuksemme ja muiden lähellä olevien valtioiden ja NATOn puolustuksen täysin erilainen rakenne. Meillä on yleinen asevelvollisuus, iso reservi, paljon koulutettuja reservinupseereita ja puolustustahto on huippuluokkaa.
Meidän naapurimaat, Viro, Liettua ja Latvia ja useimmat NATO:n jäsenmaista eivät ole samalla tasolla näissä asioissa. Ja luulen, että Suomen kansan alitajunnassa on eräänlainen tietoisuus näistä asioista ja epäily siitä miten saattaa käydä jos olemme NATO:n jäsen ja NATO joutuu sotaan. Eli siellä ajatellaan hyvin nopeasti, että Suomesta löytyy koulutettuja sotilaita, iso reservi ja puolustustahtoa. Otetaan sieltä jos tulee pulmia!
Tämä, että jotkut asiat eivät olleet yhteismitallisia suuren Saksan kanssa Helsinki sai kokea eräänä sunnuntaina marraskuussa 1942 kun pieni viholliskone pääsi Helsingin yläpuolelle ja pudotti pommin Erottajalle. Seuraukset olivat tuhoisat ja Päämaja päätti tämän jälkeen, että tarvitaan oma ilmavalvontaketju Viron rannikolle, koska saksalaisten ilmavalvonta ei riitä meille. Siellä ei ymmärretty varoittaa Suomen ilmapuolustusta tästä koneesta, koska siellä ajateltiin, että yksi pieni kone ei voi olla kovin vaarallinen. Luutnantti Ilmoni, joka talvisodassa toimi Espoon saaristossa sai tehtäväkseen perustaa uuden ilmavalvontakomppanian ja sijoittaa se Viron rannikolle.
Eli, minun näkemykseni on, että meidän ei kannata liittyä NATO:n jäseneksi niin kauan kuin meillä on korkea puolustustahto ja suurin osa ikäluokasta myös suorittaa asevelvollisuuden. Jos tämä muuttuu niin tilanne on toinen.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Miksi Suomen ei pitäisi liittyä Naton jäseneksi! I

Uusi elokuva "Tom of Finland" on ollut puheenaiheena ja olen viime aikoina lukenut paljon asiakirjoja, jotka liittyvät sodanaikaiseen ilmatorjuntaan Helsingin ympäristössä. Touko Laaksonen oli silloin luutnanttina ilmatorjunnassa ja hän on kertonut asioita, jotka vahvistavat asiakirjojen tietoja.
Mutta toiseen asiaan. Minulta on usein kysytty "Kun sinä luet paljon noita sodanaikaisia asiakirjoja ja muita kertomuksia, niin olisiko hyvä asia jos Suomi olisi NATOn jäsen? Vastaukseni on "En kannata" ja perustelut ovat tässä:
Ensinnäkin en ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat haukkuneet tätä järjestöä. Kyllä se on puolustanut Euroopan demokratiaa ja ylläpitänyt rauhaa Euroopassa. Sitä paitsi, niin en ole koskaan salannut, että olen selvästi oikeistolainen, joten minun mielestä NATO on ollut hyvä asia!
Mutta pitäisikö Suomen liittyä jäseneksi on sitten ihan toinen juttu. Kun minä viime syksynä luin samanaikaisesti kaksi kirjaa sodanaikaisista tapahtumista tulin vakuuttuneeksi siitä, että Suomen pitää seistä omilla jaloilla, eikä saa luottaa vieraaseen apuun. Kirjat olivat Charmleyn kirja Englannin pääministerin Neville Chamberlainin toiminnasta vuonna 1938 ja Turtolan kirja sukulaisensa, everstiluutnantti Jussi Turtolan etenemisestä Kiestinkiin vuonna 1941.
Lyhyesti niin Chamberlainin piruetit olivat varoittava esimerkki, siitä minkälaisiin ihmisiin meidän ei pitäisi luottaa. Chamberlain sukkuloi edestakaisin Lontoon, Pariisin ja Saksan välillä löytääkseen ratkaisun Tsekkoslovakian kysymykseen ja lopulta hän totesi tästä maasta "Se on pieni ja kaukainen maa, josta me emme tiedä mitään" joten se ei ole puolustamisen arvoinen ja uhrataan.
Turtola kirja Turtolasta kertoo siitä, miten Turtolan komentama JR 53 eteni kohti Kiestinkiä kesällä 1941 ja siitä miten asiat saattoivat mennä täydellisesti pieleen.
palataan asiaan

tiistai 21. helmikuuta 2017

Pari huomatusta Suomen talvisodan raportoinnista.

Kun maailman suurimpien lehtien kirjeenvaihtajat talvella vuonna 1940 istuivat Kämpissä raportoimassa taisteluista niin heillä oli syytä ihastella Suomen kansan yhtenäisyyttä ja kaikkien piirien uhrivalmiutta. Samassa talossa toimivan KOP:in johtokunnassa istuvan Antti Hiltusen poika Heikki oli lääkärinä Laatokan koillispuolen mottitaisteluissa. KOP:in entisen pääjohtajan, Juho Kusti Paasikiven poika, majuri Juhani Paasikivi johti ilmatorjuntajaostoa Helsingissä jne.
Näille kirjeenvaihtajille ei ollut ollenkaan selvää, että myös vaikutusvaltaisten päättäjien pojat ovat mukana sodassa.

Toinen asia johon ulkomaiset kirjeenvaihtajat kiinnittivät huomiota oli Jääkäriliike ja jääkäreiden taustat. Ruotsalainen kirjailija Sven Stolpe oli kirjeenvaihtajana Lapissa.https://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Stolpe

Stolpe kiinnitti huomiota siihen, että suuri osa Suomen armeijan upseereista olivat olleet Saksassa, jääkäreinä ja että heillä oli alun perin ollut ihan muita urasuunnitelmia. Erik Heinrichs, Harald Öhquist, Pappa Laatikainen, Einar Vihma ja muut olivat opiskelleet jotain aivan muuta, mutta huoli isänmaan tulevaisuudessa sai heidät polttamaan sillat ja pistämään kaiken peliin.
Tässä oli Stolpen mielestä jotain ainutlaatuista ja jaloa joka teki Suomen armeijasta erikoisen - ja sankarillisen!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Näyttelikö Montgomery Clift Heikki Hiltusta?

Kaukaa haettu olettamus ja voiko siinä olla perää?  Faktat ovat seuraavat: Talvisodan aikana Hotelli Kämp oli ulkomaisten kirjeenvaihtajien tukikohta ja samassa paikassa liikkui myös KOP:in johtokuntaan kuulunut Antti Hiltunen, Heikki Hiltusen isä. Talvisodan tapahtumat herättivät valtavaa innostusta maailmalla: David vastaan Goliat hetkellä jolloin  muualla ei ollut merkittäviä sotatapahtumia. Maailman suuret lehdet täyttyivät uutisista siitä, miten suomalaiset joukot sankarillisesti torjuivat lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen.

Suomen talvisota antoi Robert E Sherwoodille:https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_E._Sherwood
innostusta kirjoittaa siitä kertovan näytelmän "There Shall Be No Night!
"https://en.wikipedia.org/wiki/There_Shall_Be_No_Night
Ja Broadwayn näytelmässä nuori Montgomery Clift  https://en.wikipedia.org/wiki/Montgomery_Clift  nähdään Erik Valkosen roolissa.

Vaikka Erik Valkonen ja hänen isänsä Kaarlo Valkonen ovat näytelmässä vähän eri tehtävissä - Isä on sodassa lääkärinä ja poika rintamalla upseerina - kuin isä ja poika Hiltunen olivat todellisuudessa, niin pidän mahdollisena, että kirjeenvaihtajien kertomukset Antti Hiltusesta ja Heikki Hiltusesta ovat antaneet Robert E Sherwoodille eväät näille roolihenkilöille.

Suurten kirjailijoiden tarinoiden esikuvat ovat usein todellisuudessa eläneitä henkilöitä, mutta kirjailija ottaa usein mallia useasta henkilöstä kun hän luo näitä hahmoja. Väinö Linnan "Tuntemattomassa" alikersantti Antti Rokan esikuva oli Viljam Pylkäs :https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljam_Pylk%C3%A4s ja Akseli Koskelan hahmossa on piirteitä Urjalan punakaartin päälliköstä Erland Salmesta. Vaikka Linna on molemmissa tapauksissa vähän muuttanut tapahtumia niin roolihahmojen esikuvista ei voi erehtyä.

Ja Heikki Hiltusen kohdalla voi sanoa, että hän on ihan hyvin voinut olla Erik Valkosen esikuvana!




Heikki Hiltunen


lauantai 18. helmikuuta 2017

Heikki Hiltusesta pitäisi tehdä kirja!

Vein eilen tekemäni kollaasin/taulun Heikki Hiltusesta opetuskäyttöön Saunalahden kouluun. On hyvä että oppilaat ovat tietoisia siitä, että aivan naapurista on kerran, kauan sitten lähtenyt mies puolustamaan maata kun häntä tarvittiin. Ja hän joutui monella verisellä taistelukentällä hoitamaan haavoittuneita ja näkemään paljon kärsimystä ja kuolemaa.
Olisi paikallaan, että joku tekisi hänestä pienen henkilöhistoriikin! Löytyisikö alueelta joku kiinnostunut, opiskelija tai muuten asioista kiinnostunut ihminen?
Vaikka Suomi joutui kokemaan paljon ikäviä asioita viime sotien aikana niin maanpuolustustahto on Suomessa aivan huippuluokkaa. Tästä on tuore kansainvälinen tutkimus:http://brilliantmaps.com/europe-fight-war/

Tämä tutkimus on todella mairitteleva Suomelle ja ansaitsee huomiota.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Talvisodan arvoituksia II

Jatketaan kertomusta: Luutnantti Bremer oli kertonut, että hänelle annettu käsky teloituksesta oli tullut luutnantti Rundmanilta. Koska RUK:n matrikkeli ei tunne sen nimistä upseeria johon tämä kuvaus sopisi, niin otin tänään - 14.2.2017 - selvää asiasta. Kyseessä lienee ollut is.päällikkönä toiminut sotilasvirkamies Oscar Georg Rundman, jolle oli annettu oikeus esiintyä luutnantin virkapuvussa. Näin toimittiin myös Espoossa, jossa palopäällikkö Håkan Brunbergille annettiin oikeus käyttää luutnantin virkapukua, koska esimerkiksi Kauklahden ilmasuojelukomppanian päällikkönä toimi luutnantti Erik Halme ja komentosuhde piti saada selväksi. Brunberg oli tosin ollut RUK:ssa mutta joutunut jättämään koulun kesken sairastumisen takia.
Luutnantti Bremer sai tämän tehtävän, valitsi komppaniastaan vapaaehtoiset teloittajat ja lähetti kaksi miestä Malmin ampumaradalle kaivamaan hauta valmiiksi. Päivä oli heinäkuun 23 vuonna 1941. Bremer meni itse moottoripyörällä paikalle, muu teloitusjoukkue polkupyörillä ja Rundman meni autolla, yhdessä yhden ratsumestarin kanssa, hakemaan tuomitut Helsingin Lääninvankilasta.
Teloitus suoritettiin, ruumiit haudattiin ja miehet palasivat majapaikkaansa Malmin Nuorisoseuran talolle. Silloin luutnantti Bremer oli kysynyt yhdeltä teloittajalta "No, miltä tämä teloitus tuntui?"
Sotamies oli vastannut "Ei siinä ollut mitään erikoista, olin jo talvisodassa teloittamassa näitä vankeja (desantteja)".
Tämä sotamies, Hugo Vilhelm Nordqvist on kantakortin mukaan palvellut talvisodassa Malmin suojeluskunnassa. Eli jos hän on talvisodassa ollut teloittamassa desantteja niin se on hyvin todennäköistä, että se silloinkin on tapahtunut Malmin ampumaradalla.
Löytyykö tähän mahdollisuuteen muitakin viitteitä, vaikka virallisen sotahistorian mukaan näin  ei ole tapahtunut?  Talvisodan alussa, kun pommikoneita oli ammuttu alas Helsingissä, niin lentäjien ruumiita oli haudattu Oulunkylän hautausmaalle. Tammikuun lopussa alettiin haudata näitä lentäjiä metsään, Malmin ampumaradan viereen. Sinne haudattiin muun muassa 20.2.1940 Kauklahdessa alas ammuttu ja Kytön lähelle pakkolaskun tehneen hävittäjän lentäjä, luutnantti Perevezentsev.
Kysymys kuuluu: Miksi tammikuun lopussa vuonna 1940 alettiin käyttää tätä paikkaa hautausmaana? Hugo Nordqvistin kertomus ja itse paikka, ampumaradan vieressä viittaavat siihen, että virallinen sotahistoria ei ole vielä loppuun kirjoitettu, koska jos desantteja olisi teloitettu Malmin ampumaradalla jo silloin, niin tuskinpa ruumiita olisi lähdetty viemään muualle ja luontevaa oli sen jälkeen myös lentäjien hautaaminen sinne. Syyskuussa vuonna 1941, kun luutnantti Carl-Gustaf Ullner toimeenpani useita teloituksia Malmin ampumaradalla niin oli jo itsestään selvää, että ammutut haudattiin sinne.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Talvisodan arvoituksia I

Palataan taas menneisyyteen. Virallisen sotahistorian mukaan niin talvisodan aikana ei ole Helsingissä tai sen lähiympäristössä liikkunut vakoilijoita tai desantteja. Mutta huhuja on jälkeenpäin ollut liikkeellä: On puhuttu valoilmiöistä, oudoista hiippailijoista ja tuhotöistä. Tietenkin oli näitä pommituksia ja koneita ammuttiin alas, joista olen kertonut aikaisemmin, mutta pidätetyistä vakoilijoista ja desanteista ei tiedetä, ei ainakaan virallinen sotahistoria. "On hiljaista, liian hiljaista" kuten John Wayne sanoo.
Nyt leikin, että olen Hercule Poirot ja kerron oudoista tositapahtumista ja nämä tapaukset viittaavat siihen, että paljon enemmän on tapahtunut kulissien takana.
Myöhään illalla 4.12.1939 sattui Lauttasaaressa outo tapaus. Tuntematon henkilö avasi tulen ilmasuojelujoukkojen partiota vastaan ja yksi miehistä haavoittui. Tämä käynnisti suuren etsintäoperaation mutta sen tuloksista ei ole kerrottu. Outoja valoilmiöitä näkyi usein ja epäiltiin, että joku antoi valomerkkejä pommikoneille. Keskellä päivää 19.12.1939  iv-vartiot - taisi olla joko Tilkka tai Stadionin torni - ilmoittivat, että neljä laskuvarjohyppääjä on nähty leijailevan alas Sörnäisten kaasukellon kohdalla ja samaan aikaan tuli ilmoitus, että venäläinen kone on tehnyt pakkolaskun Malmin lentokentälle.
Oliko näissä tiedoissa perää?  Virallisesti ei! Mennäänpä kuitenkin eteenpäin vuoteen 1945, jolloin Sotavankileirien tutkimuskeskus kuulusteli kapteeni Lars Olof Bremeriä, s. 18.12.1911 sen johdosta, että tutkintatoimistolle oli tehty ilmianto siitä, että Malmin ampumaradalla olisi teloitettu desantteja heinä- elokuussa 1941. Tiedot löytyvät Kansallisarkiston mapista T 16058/14.
Bremer kertoi, että hän oli silloin luutnantti ja toimi 101. Ilmasuojelukomppanian päällikkönä. Komppania oli majoitettuna Malmin Nuorisoseuran talolle. Heinäkuun 22. päivä vuonna 1941 luutnantti Bremer sai suojeluskuntapiirin esikunnalta käskyn haalia kasaan vapaaehtoisia miehiä, koska Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirin kenttäoikeus oli tuominnut kaksi desanttia kuolemaan ja teloituksen piti tapahtua seuraavana päivänä.
Bremer hoiti sitten tämän teloituksen ja ilmianto oli sikäli perätön, että kysymyksessä oli täysin laillinen tuomio ja Kenttäoikeuden pöytäkirjat liitettiin kuulustelupöytäkirjaan. Mutta Bremer kertoi kuulustelussa asioita, jotka viittaavat siihen, että talvisodan aikana on myös teloitettu desantteja Helsingissä, vaikka virallisesti näin ei ole tapahtunut. Palataan asiaan.
jatkuu

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Lähiympäristön turvallisuus III


Tuli sitten se viimeinen kerta, jolloin olin läsnä tämän kotiseutuyhdistyksen kokouksessa.  Asialistalla oli muun muassa Kantvikin satamahanke ja siihen liittyvä moottoritiehanke.  Näiden ihmisten ajatusmaailmasta en saanut oikein selvää, koska samalla kuin vastustettiin uutta tehdasta tai satamaa niin kritisoitiin sitä, että toteutuneet hankkeet ovat tuoneet liian vähän työpaikkoja.
Näiden RKP:tä lähellä olevien ihmisten ajatusmaailma oli minulle aika lailla vieras. Yksi piti ivaallisen puheenvuoron ja väitti, että jos tie 51:stä tehdään moottoritie, niin alueelle syntyy kaksi eri hirvilajia!? Niin suuresta ja leveästä tiestä oli kysymys.
Minä pidin kiivaan puheenvuoron ja sanoin suunnilleen näin: "Täällä tehtaillaan koko ajan julkilausumia, joissa aina vastutetaan jotakin muutosta ja parannusta. Minulle lähiympäristön turvallisuus on todella tärkeä, koska tunnen nämä vaaratekijät. Joudun joka päivä ajamaan Tolsan risteysten kautta, joko käännyn Porkkalantieltä viisykköselle tai  päinvastoin. Sanon teille sen, että nämä molemmat risteykset ovat varsinaisia kuolemanloukkuja ja ne eivät katoa, ja liikenne ei  vähene sillä, että tehtailette julkilausumia. Ainoa ratkaisu on moottoritie ja eritasoliittymät."
Tällä puheenvuorolla  meni sukset lopullisesti ristiin näiden ihmisten kanssa, enkä enää käynyt kokouksissa. Ei kestänyt kauan ennen kuin tapahtui paha onnettomuus Tolsan toisessa risteyksessä. Nuori tyttö kuoli kun iso rekka ajoi kääntymässä olleen henkilöauton perään. Tämä tapahtui elokuussa 2009 ja kohta tämän jälkeen alettiin rakentaa moottoritie. Minä käytin joskus toista ja joskus toista (missä onnettomuus tapahtui) risteystä mutta sen verran osasin varoa, että kun tulin töistä, joko yövuoron jälkeen aamulla tai aamuvuoron jälkeen kotiin, niin katsoin aina peilistä että onko raskasta liikennettä tulossa takaa. Jos oli niin en kääntynyt vasemmalle, vaan ajoin Upinniemen eritasoliittymän kautta kääntyäkseni turvallisesti etelään.
Sanoin joskus jälkeenpäin kun näin näitä ihmisiä "Toivottavasti te nyt tajuatte, että kun puhuin Tolsan kuolemaloukuista, niin puhuin asiaa!"

lauantai 4. helmikuuta 2017

Lähiympäristön turvallisuus II.

Kuten olen kertonut niin muutin Kirkkonummelle vuonna 1993. Ihan alussa osallistuin erilaisiin "kotiseutu" yhdistyksiin ja näiden kokouksiin. Minulla meni kuitenkin sukset ristiin paikallisten kanssa aika nopeasti. Suurin osa näistä ihmisistä olivat paikallisia RKP-aktiiveja ja huomasin heti, että elämme aivan eri maailmoissa. Tämä ei johtunut kielestä - olenhan itse ruotsinkielinen - vaan tavasta nähdä asioita ja lähestyä niitä.
Paikallisen Kotiseutuyhdistyksen kokouksissa olin outo lintu, toisinajattelija ja tiemme erosivat melko nopeasti. Nämä ihmiset elivät ikään kuin omassa kuplassa ja yrittivät pitää kiinni menneisyydestä joka oli kauan sitten kadonnut. Oltiin ikään kuin suojelemassa kotiseutua ja sen ympäristöä ja tehtailtiin julkilausumia tyyliin "Ei satamaa Kirkkonummelle, ei moottoritietä!"
Minä taas korostin, että kehitystä ei voi jarruttaa ja ennen kaikkea pitää huolehtia "lähiympäristön turvallisuudesta" ja muista tärkeistä asioista.
Ensimmäinen erimielisyys syntyi venäläisten autonkuljetusautojen rekkarallista. 1990-luvun jälkipuoliskolla kuljetettiin ahkerasti autoja Hangosta Pietariin ja joskus kun tulin töistä viisykköstä pitkin niin vastaan saattoi tulla jopa14 rekan jono ja dieselmoottoreiden pakokaasut muodostivat pilven joka jäi leijailemaan tien yläpuolelle.
Kun yritin puhua tästä yhdistyksen ihmisille hämmästyin kun he eivät ymmärtäneet ongelmaa ja heidän mielestä asia ei ollut tärkeä. Yksi näistä piti jopa rekkarallia myönteisenä asiana "Hangossa syntyy työpaikkoja ja on kivaa nähdä että elintaso Venäjällä nousee!"
Kerran, kun pienet koululaiset olivat kokeneet vaaratilanteen tämän rekkarallin ja opettajien piittaamattomuuden takia en voinut hillitä itseäni kun menin illalla koulun vanhempainiltaan. Sanoin suoraan yhdelle "kotiseutu" ihmiselle: "Te höpisette aivan toisarvoisista asioista ja lapset joutuvat hengenvaaraan matkalla kouluun"

jatkuu

perjantai 3. helmikuuta 2017

Lähiympäristön turvallisuus!

Nyt kerron vähän omista kokemuksistani ja lähiympäristön turvallisuudesta. Nämä kokemukset liittyvät osittain Saunalahden ja Harmaaniityn ongelmiin, mutta yleisesti ne koskevat muitakin alueita.
Vuosia sitten olin pitämässä pari oppituntia Espoon työväenopistossa ( silloin puhuin sota-ajan tapahtumista kotirintamalla ) ja silloin tuli muiden opettajien kanssa puhuttua siitä, että olisi hyvä jos työväenopisto järjestäisi oppitunteja nimellä "Lähiympäristön juridiikka", koska omakotitaloalueen asukkaille tulee niin paljon asioita ja ongelmia vastaan. Miten rakennuslupa hoidetaan? Miten toimia jos haluaa kävelytien sinne tai suojatien ja liikennevalot johonkin paikkaan?
Työväenopistossa myönnettiin, että sellainen kurssi olisi hyvä idea mutta ongelma oli siinä, että mistä saadaan sopiva juristi pitämään näitä oppitunteja? Lähinnä olisi tullut kysymykseen joku kaupungin juristeista, mutta siinä oli heti ongelma. Eli joku, joka osallistuu kurssille voisi tehdä valituksen kaupungin toimista ja vedota siihen mitä tunnilla on sanottu.
Näitä ongelmia riittää ja toivon, että alueen asukkaat ovat aktiivisia näissä asioissa. Olen itse huomannut, että Harmaaniityntien ja Kauklahden tien risteys kaipaa liikennevaloja. Jos Harmaaniityntieltä yrittää kääntyä Kauklahden väylälle niin näkyvyys vasemmalle on erittäin huono, koska vasemmalta tulevat autot ovat piilossa sillan nyppylän ja kaiteiden takana.

torstai 2. helmikuuta 2017

Muistokirjoitus Seiskalle.

Nyt on sitten kotitaloni - Laitmanintie 7 - purettu uusien asuntojen tieltä. Tässä talossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni ja nyt on tietenkin vähän surullinen mieli. Jos tulevaisuus olisi ollut tiedossa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa tilanne olisi toinen. Uusien talojen keskellä olisi voinut olla peruskorjattu rintamamiestalo muistona menneistä ajoista. Miksi Laitmanin kylästä tuli autiokylä on selostettu esimerkiksi urbanex.ninja blogissa, johon linkitin aikaisemmin.
Mutta meidän talomme kohdalla tarina on lyhyesti tämä: Koko 1980-luvun olin itse aikeissa rakentaa uuden talon tämän viereen. Tästä keskustelin usein Espoon kaupungin virkamiesten kanssa, mutta koska en saanut selviä vastauksia tilanteesta niin rakensin sitten talon Kirkkonummelle. Vuonna 1990, kun olin aloittanut rakennustyöt Kirkkonummella ja keskustelin vastaavan rakennusmestarin kanssa asioista ymmärsin, että Laitmanintien talo on aika hyvin tehty, pitää hyvin lämpöä, mutta pieniä parannuksia pitäisi tehdä, jotta talo pysyisi kunnossa. Ehdotin isälle näitä parannuksia mutta hän ei ollut innostunut ja asia unohtui. Yksi ehdotuksistani oli, että sokkeliin pitäisi saada muutama isompi aukko lisää, jotta rossipohjan tuuletus olisi riittävä.
Minulla oli silloin kädet täynnä ja yllin kyllin murheita oman rakennusprojektini kanssa, joten asia unohtui. Vuonna 1994 minun isäni ja äitini olivat muuttaneet kerrostaloon Kivenlahteen ja ehdotin silloin että he voisivat vuokrata tämän talon Espoon kaupungille. Kaupungilla oli silloin tarvetta saada asuntoja mm maahanmuuttajille ja pakolaisille. Sanoin isälleni, että kaupunki on näissä asioissa hyvä vuokraaja ja korvaa kyllä mahdolliset vahingot, koska menetetty maine ei olisi hyvä asia kaupungille. Kaupungin puolelta tämä asia sotkettiin niin, että isäni ei enää halunnut tehdä heidän kanssa vuokrasopimusta.
Vuonna 1995 isä oli sitten vuokrannut talon yhdelle miehelle, joka aiheutti paljon harmeja. Vuokra jäi maksamatta, tapahtui öljy- ja vesivahinko ja kaiken lisäksi vuokralainen toi tontille erilaista jätettä.
Näistä vahingoista huolimatta nuori pari osti talon + 1100 neliömetriä tonttia vuonna 2002 ja he lupasivat peruskorjata talon. Melko nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että tähän ei ollut motivaatiota ja he möivät sitten kyseisen kiinteistön YIT:lle, joka nyt rakentaa paikalle asuntoja.

torstai 12. tammikuuta 2017

Rintamalla soitettua musiikkia.

Koska Saunalahden oma pojan, Heikki Hiltusen kokemukset sotien aikana kiehtovat minua niin katsoin arkistossa, minkälainen musiikki on ollut suosiossa kun on järjestetty rintamaviihdettä Hiltusen divisioonassa, eli 6. Divisioonassa.
Erittäin suosittu on ollut "Hyvää yötä" valssi elokuvasta "Sumujen silta" (Waterloo bridge)
Tässä alkuperäinen:https://www.youtube.com/watch?v=qRfEKZUNl3A

Kotimaisista kestosuosikkeja ovat olleet "Rantakoivun alla" tässä tuore esitys:https://www.youtube.com/watch?v=dmHf0sdH0dU

"Villiruusu": https://www.youtube.com/watch?v=IekmhUgZa1I

"Kaukainen ystävä" juuri tämä Dallapen versio:https://www.youtube.com/watch?v=Ntpp3Ko0IIs

Ja moni muu kaunis laulu! Heti sodan jälkeen luutnantti Eino Suistola merkitsi muistiin 6. Divisioonan suosikit ja lähetti tiedot Väinö Leskiselle ja sitten laulettiin näitä lauluja Leskisen järjestämissä aseveli-iltamissa.
Väinö Leskinen oli karismaattinen mies, joka osasi hurmata ihmisiä. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Suomen ulkoministeri hurmasi osallistujat laulamalla tämän kauniin laulun:https://www.youtube.com/watch?v=FYL8v0Aao44

Nils Ferlinin laulu herätti varmasti enemmän myötätuntoa kuin Alexander Stubbin käytös PN:ssa

tiistai 10. tammikuuta 2017

Vuosi lähtee käyntiin.

Yritän jatkossa kirjoittaa enemmän juttuja paikallisista tapahtumista. Lounais-Espoossa rakennetaan nyt ahkerasti. Näin myös muualla Espoossa ja yksi syy siihen, että rakentaminen ja urbanisoituminen on niin nopea on muun muassa kaavoitettujen kiinteistöjen omistajien velvollisuus osallistua kunnallistekniikan rakentamiseen maankäyttömaksun muodossa.
Harmaaniityn ja Tillinmäen alueella tämä maksu oli 10 vuotta sitten - siis sen jälkeen kun laki tuli voimaan - 60 euroa/rakennusoikeusneliö. Maksun määräämisessä on monimutkaisia sääntöjä mutta itse asiassa tämä menettely olisi pitänyt olla käytössä jo kauan sitten. Uskon vakaasti siihen, että jos tämä menettely olisi ollut mahdollinen 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun luotonanto vapautui niin 1990-luvun alun lamasta ei olisi tullun niin syvä. Lama johtui paljolti siitä, että yhtäkkiä alettiin pumpata rahaa kysynnän puolelle ja koska asuntojen tuotanto oli hyvin hidasta, niin hinnat lähtivät pilviin ja sitten kupla puhkesi.
Kysyntään ei pystytty vastaamaan siksi, että kaavoitus oli hidasta ja kunnat olivat joskus haluttomia lisäämän kaavoitusta, koska kunnallistekniikan rakentaminen oli kallista. Nyt tämä pullonkaula on poissa.
Se, että suurin syy lamaan oli asuntojen nopea hinnannousu 1986-1989 on ollut hyvin vaikeata myöntää. On puhuttu aivan muista asioista- Idänkaupan romahtaminen, kasinotalous jne - mutta totuus on se, että asuntokupla ja sen puhkeaminen oli suurin syy.
Tämä käy ilmi jos katsoo mitkä pankit tekivät suurimmat luottotappiot 1990-luvun alussa. Suhteessa liikevaihtoon ja pankin kokoon niin Helsingin Suomalainen säästöpankki oli "ykkönen". Tämä pieni säästöpankki teki peräti 4 miljardin markan luottotappiot ja tämä ei johtunut mistään "kasinopelistä" vaan tavallisten asunnonostajien ahdingosta kun kupla puhkesi ja korot nousivat todella korkealle, jopa 18-20 prosenttia tavalliselle asuntolainalle!