Musiikkitilaisuuden suunnittelu etenee ja kerron nyt lyhyesti miksi haluan, että siellä lauletaan muun muassa näitä lauluja. Järjestys on vielä auki. Kylän oma poika, Heikki Hiltunen oli lääkärinä 6. Divisioonassa, sekä jatko- että Lapin sodassa ja sodan jälkeen luutnantti Eino Suistola lähetti Väinö Leskiselle lauluvihon juuri niistä lauluista, jotka olivat erityisen suosittuja. Leskisen järjestämissä aseveli-illoissa laulettiin sitten muun muassa näitä lauluja.
Suistolan mielestä niin erityisen suosittu oli Waterloo Bridgen "Farewell waltz" eli "Hyvää yötä valssi" elokuvasta Sumujen silta. Tämän elokuvan loppukohtaus, jossa Robert Taylor ja Vivien Leigh tanssivat jäähyväisvalssia itketti Suomen naisia sotavuosina. Kun minä paljon myöhemmin kyselin tästä Tukholmassa asuvaltani tädiltäni vastaus oli tämä "Tiedät, että kun tyttöjen sulhaset kävivät lomilla rintamalta ja lähtivät takaisin, oli jopa todennäköistä, että ero oli viimeinen" Hänellä oli itsellään sulhanen rintamalla ja koska sota kosketti Suomea aivan toisella tavalla kuin naapurimaita Ruotsia ja Tanskaa, niin tämä oli varmasti totta.
Toinen suosittu laulu 6. Divisioonan viihdetoiminnassa oli valssi "Rantamökissä". Alueella eläneet, ja sodissa kaatuneet Aimo Mikko Hiltunen ja 5000 metrin olympiavoittaja Gunnar Höckert voidaan muistella juuri tällä laululla. Luin nimittäin arkistossa yhden kirjeen, jossa kerrottiin, että Gunnar Höckertin isä oli sanonut sotien aikana "Gunnarin kuoleman jälkeen, olen tuntenut itseni niin yksinäiseksi". Nämä sanat toivat heti mieleen laulun "Rantamökissä"
Väinö Leskinen oli hurmaava seuramies, ja koska hän ollessaan ulkoministerinä oli hurmannut Pohjoismaiden neuvoston osallistujat laulamalla laulun "Får jag lämna några blommor" niin se kuuluu myös ohjelmistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti