Ajattelin, että otan vielä kerran puheeksi sota-ajan tapahtumia ja ensi vuoden puolella käsittelen sitten enemmän tuoreita ja ajankohtaisia asioita.
Heikki Hiltusesta olen jo kertonut paljon ja nyt ajattelin sanoa muutaman sanan legendaarisesta Sven-Oskar Lindgrenistä. Hän liittyy sikäli tähän alueeseen, että jo talvisodassa hänen alaisuudessaan oli miehiä Espoosta. Ja myöhemmin hänen poikansa on ollut osakkaana perikunnassa jolla on kiinteistö Harmaaniityn alueella.
Everstiluutnantti Lindgrenistä on kirjoitettu paljon ja hän on ollut monen hahmon esikuvana näytelmissä ja elokuvissa. "Tuntemattomassa" everstiluutnantti Karjula ja "Komisario Palmussa" majuri Vadenblick ovat hahmoja, jotka muistuttavat häntä.
Lindgren oli myös ammunnan maailmanmestari ja sotien aikana hän sai kyseenalaista mainetta "miesten tapattajana". Ennen kaikkea tämä johtui siitä mitä tapahtui Ilomantsin Leppävaaran taisteluissa 5.8.1944. Silloin Lindgren teloitti sotamies Emil Hytin, joka oli muutaman kerran karannut taistelusta ja kieltäytyi palaamasta takaisin.
Kun olen lähemmin katsonut näitä tapahtumia olen tullut siihen tulokseen, että Lindgreniä on mustamaalattu ilman syytä. Päinvastoin häntä voidaan pitää kovana mutta luotettavana rintamakomentajana, joka pyrki välttämään turhia tappioita.
Jo talvisodan aikana, Viipurin lahden epätoivoisissa taisteluissa helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa niin Lindgrenin osasto joutui todella koviin paikkoihin ja on oikeastaan hämmästyttävää että tappiot eivät olleet suurempia. Lindgren oli silloin joutunut uhkaamaan oman esikuntansa upseereita konepistoolilla.
Tilanne oli suunnilleen tämän kaltainen: Lindgrenin osasto oli joutua saarretuksi saareen Viipurin edustalla ja osa päällystöstä halusi että peräännytään jään yli. Lindgren kielsi jyrkästi tämän ja ilmoitti, että irtaannumme hyvässä järjestyksessä vasta pimeässä. Ja se onnistui ja tappiot jäivät yllättävän pieniksi.
Sama oli tilanne Suurlahden taisteluissa tammi- ja helmikuussa 1942. Silloin everstiluutnantti Savonjousi antoi Lindgrenille tehtäväksi valmistella yhden tukikohdan takaisinvaltausta. Tätä oli aikaisemmin yritetty mutta tappiot olivat suuret. Lindgren oli sitten kouluttanut tätä iskuosastoa kovalla rääkillä, miehet joutuivat harjoittelemaan ryömimistä ja juoksemista lumessa tavalla joka sai miehet purnaamaan.
Itse hyökkäys onnistui sitten hyvin ja tappiot olivat "hämmästyttävän pienet". Lindgren oli kova kurinpitäjä mutta hänen päämääränsä oli aina että saadaan tappiot pysymään pieninä. Hän vaati kurinalaisuutta ja motto oli "hiki säästää verta".
Ilomantsin kovissa taisteluissa Lindgren toimi I/21.Pr:n komentajana. Sotamies Hytin teloitus oli seurausta siitä, että tässä prikaatissa oli pitkään vallinnut lepsu meininki ja kuri oli unohtunut. Aina kun jossain komppaniassa oli ongelmia, miehet eivät halunneet totella jne, muut upseerit tulivat valittamaan tästä Lindgrenille ja pyytämään häneltä apua. Kun hän teloitti sotamies Hytin hän tavallaan oli muiden upseerien likapyykin pesijänä, eli hän korjasi tehdyt virheet ja Ilomantsissa saavutettiin torjuntavoitto.
Tämä oli parjatun upseerin puolustuspuhe ja toivotan nyt kaikille hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti