Jos nyt kertoisin yhden suomalaisen sotaveteraanin elämästä ja kokemuksista samalla tavalla kuin kerroin Victor Sheymovista. Tämä ajatus tuli mieleen kun huomasin, että Saunalahden oma poika Heikki Antero Hiltunen oli ollut jatkosodan alussa lääkärinä samalla rintamalohkolla kuin Janne Haapala, eli Janne Haapala lähti jatkosotaan Jalkaväkirykmentti 33:n kahdeksannessa komppaniassa, jossa oli pääsääntöisesti Sodankylän reserviläisiä ja komppanian päällikkönä toimi kapteeni Matinlassi. Janne Haapala oli syntynyt Uhtualla 1910-luvun alussa ja hän kuoli 1980-luvulla. Sotien jälkeen hän toimi kauppiaana Kittilän Alakylässä. Ollessaan eläkkeellä hän kirjoitti muistelmia, joita ei ole julkaistu mutta minä olen lukenut osia niistä.
Jo lapsena hän sai kokea mielenkiintoisia tapahtumia kun perhe joutui keskelle valkoisten ja punaisten sotatoimia Vienan laulumailla 1918-1920. Kerran sattui käymään niin, että punaisten neuvostojoukkojen esikunta majoittui Haapalan perheen taloon Uhtualla. Jannen isä piti nimittäin kauppaa siellä ja toimi saman aikaan kiertävänä kauppiaana. Tätä työtä hän jatkoi sitten perheen paettua Suomeen.
Mielenkiintoista tässä tapauksessa oli, että punaisia johti ahvenanmaalainen Eyolf Mattsson, josta myöhemmin tuli Puna-Armeijan kenraali. Tarinan mukaan Mattsson ja arkkitehti Alvar Aalto olivat opiskeluaikoina hyviä ystäviä ja he erosivat sovussa tammikuussa 1918. Aalto siirtyi valkoisten puolelle ja Mattsson liittyi punakaartiin.
Haapalan elämäntarina on kertomisen arvoinen siksi, että siinä on muutama, historian kannalta mielenkiintoinen kohtaus. Haapalan isä oli joskus 1930-luvulla ostamassa kuorma-autoa kauppareissuja varten. Koska Janne olisi kuitenkin toiminut kuljettajana isä lähetti Jannen katsomaan autoa ja päättämään kaupasta. Janne otti mukaansa pari kaveria ja he menivät GM:n Rovaniemen toimipisteeseen katsomaan Chevrolet merkkistä kuorma-autoa.
Kauppias ei voinut uskoa, että nämä pojanklopit tosissaan pystyvät ostamaan ja maksamaan sellaista autoa, joten hän piti koko touhua pilana ja esiintyi irvokkaasti poikia kohtaan. Janne meni kotiin ja sanoi "Sieltä ei ainakaan osteta mitään autoa" ja Janne lähti Ouluun mistä auto ostettiin.
Kun GM:n Suomen konttorista sitten kysyttiin miksi Janne oli ostanut auton Oulusta eikä Rovaniemeltä niin Janne kertoi mitä oli tapahtunut ja GM otti heti edustuksen pois Rovaniemen edustajalta.
Eli asiakasta ei kannata aliarvioida.
Toinen mielenkiintoinen tapaus Jannen elämässä sattui sota-aikana, Poventsan suunnalla. Janne oli silloin vääpelinä 6. Divisioonan Kuljetusesikunnassa. Kerran hänen piti järjestää kuljetus yhdelle vääpelille samaisen divisioonan tykistöstä. Koska Janne oli kiinnostunut autojen hoidosta ja kunnosta ja halusi pitää ajotaitoa yllä hän lähti itse ajamaan. Normaalisti hän olisi antanut tehtävän jollekin autosotamiehelle.
Osoittautui että kyseessä oli yksi vääpeli Miettunen, jonka reaktio oli hyvin varautunut kun hän näki, että ratin takana istuva oli arvoltaan vääpeli, niin kuin hän itse. Itse asiassa Janne oli vääpelinä vanhempi kuin Miettunen, mutta jälkimmäinen oli olettanut että Janne on ajamassa sen takia, että hän on saanut jonkun rangaistuksen, eihän vääpelin tarvitse alentua kuljettajaksi!
Jannen ensitapaaminen Suomen tulevan pääministerin ja Lapin läänin tulevan maaherran kanssa tapahtui siis näissä merkeissä. Myöhemmin, kun Martti Miettunen oli maaherrana Janne joutui tekemään paljon yhteistyötä hänen kanssa ja he tulivat hyvin toimeen keskenään ja joskus he saattoivat yhdessä nauraa tälle väärinkäsitykselle.
Voisinko saada kommentteja, ovatko tämän tapaiset kertomukset kiinnostavia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti