Nyt alkaa tapahtua! Victor lähtee siis käymään Varsovassa, työtehtävissä. Paikallinen KGB-yhteysmies on vastassa ja heti alkuun Victor haluaa nähdä USA:n suurlähetystön. Hänellä on erinomainen selitys, eli hän haluaa katsoa tarkkaan minkälaisia antenneja löytyy rakennuksen katolta. Tämä on rutiinia Victorin työssä, joten virkatoveri ei näe siinä mitään kummallista. Itse asiassa Victor ei ole tippaakaan kiinnostunut katon antenneista, vaan hän haluaa katsoa sisäänkäyntiä ja sen ympäristöä.
Seuraavana iltana paikalliset neuvostoihmiset järjestävät elokuvaillan omassa "kulttuurikeskuksessa". Victor pyytää päästä katsomaan paikkaa etukäteen ja nyt hänen oma suunnitelmansa lähtee pyörimään. Kulttuurikeskuksen vessassa on ikkunoita, joita ei pystytä aukaisemaan, koska ne on naulattu kiinni. Victorilla on työkalut mukana ja hän poistaa naulat ja laittaa tilalle lyhyen ruosteisen naulan, jotta ikkuna lähtisi helposti auki. Kun seiskan mies ennen näytöstä tarkastaa vessan hän ei näe mitään erikoista.
Juuri kun elokuva on alkamassa Victor tuntee "pahoinvointia" ja sanoo muille, että minun täytyy käydä vessassa. Hän aukaisee ikkunan ja hyppää kadulle ja löytää heti taxin, joka ajaa hänet suurlähetystön eteen. Tämän kuljettajan suhteen Victor tunsi itsensä turvalliseksi, koska puolalaiset eivät olleenkaan tykänneet venäläisistä ja he olisivat kernaasti auttaneet neuvostokansalaista loikkaamaan länteen. Klo 17.57 lokakuun 31 päivä vuonna 1979 Victor juoksi sisään USA:n suurlähetystöön. Pienten väärinkäsitysten jälkeen hän sai puhua tiedustelumiesten kanssa ja sai sovittua, että hän alkaa tapailla CIA:n miehiä Moskovassa, kun hän pääsee takaisin. Sovittiin ajoista, vara-ajoista ja paikoista.
Oletteko te sifferimies, häneltä kysyttiin? Victor kertoi, että hän on KGB:n majuri ja on vastuussa siffereiden ja tietoliikenteen turvallisuudesta.
CIA:n miehet katsoivat toisiaan ja ajattelivat "Oho, mikä saalis!"
Victor vietiin takaisin elokuvateatteriin turvallisessa autossa, ajoissa ennen elokuvan päättymistä ja hän sai tietää: "Te järjestitte kyllä aikamoisen Halloween-tempun, koska tänään vietämme Halloweeniä"
Victor ei tietenkään tiennyt mikä on Halloween, mutta hän tunsi suurta helpotusta kun hän pääsi Moskovaan kertomaan vaimolleen, että kaikki oli mennyt putkeen.
Nyt alkoi se varsinainen seikkailu, joka huipentui eräänä lauantaina toukokuussa vuonna 1980.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti