"Sotasyyllinen" Henrik Ramsay.

Jätetään Victorin huolet vähäksi aikaa ja palataan juurille. Olen usein kävellyt  Espoon kirkon lähellä ja miettinyt haudattujen elämänkohtaloita. Kirkon vieressä lepää sukulaisia, luokkakavereita, naapureita ja sitten meillä on sankarihaudat. Sankarihautojan lähelle on haudattu Espoon kartanon isäntä Henrik Ramsay, joka istui Suomen hallituksessa vuosina 1941-1944. Ensin hän oli kansanhuoltoministerinä ja sitten ulkoministerinä. Sodan jälkeen hänet tuomittiin sotasyyllisenä ja olen arkistossa lukenut tähän oikeudenkäyntiin liittyviä asiakirjoja.
Ramsay vastaa syytöksiin erittäin maltillisesti, mutta vastaukset ovat todella vaikuttavia. Häntä syytettiin monesta asiasta ja hän myöntää toimineensa juuri niin kuin sanotaan. Muun muassa väitettiin, että hän oli kansanhuoltoministerinä luottanut liikaa Saksaan kun hän oli sopinut viljatoimituksista Saksasta. Ramsayn vastasi, että kun hän tuli kansanhuoltoministeriksi lokakuussa 1941 niin tilanne oli hälyttävä. Suomen piti nopeasti saada leipäviljaa jostain ja muualta viljaa ei ollut saatavissa.
Tähän tyyliin hän kumoaa syytökset ja toteaa, että vaikka hän itse koko ajan halusi rauhaa "niin vastassa oli kovat ja tosiasiat, joita ei voinut jättää huomioimatta". Näillä sanoilla hän päättää puolustuspuheensa:

Ramsayn suvun tarina alkoi Skotlannissa 900 vuotta sitten ja peritty velvollisuudentunto ja ylpeys on havaittavissa myös Henrik Ramsayn sanoista ja teoista. Ylämaan klaanien kunniakäsityksen keskeinen periaate on ollut, että annetut tehtävät otetaan vastaan ja hoidetaan mahdollisimman hyvin, annetut lupaukset pidetään ja suvun vaakunan kunnia pidetään puhtaana. Siksi hiljennyn aina Ramsayn haudan kohdalla kun kuljen ohi.