Kerrotaan sitten miten Victor pääsi länteen: Kun hän palasi Moskovaan hänen vaimonsa Olga oli suureksi avuksi jatkoa ajatellen. Kun Victor lähti tapaamaan "kontaktinsa" pariskunta puhui puuta heinää "seinille" tyyliin "Veisitkö roskapussin ulos? Menen sillä aikaa nukkumaan" . Victor poistui kotoa ja ajoi bussilla yhteen suuntaan ja tuli sitten takaisin hetken päästä toisella bussilla ja ajoi. yhdelle metro-asemalle. Kun bussi ohitti hänen talonsa, hän vilkaisi oliko Olga sytyttänyt valot asunnossa. Jos oli, se olisi ollut merkki siitä, että Olga oli nähnyt että joku lähti seuraamaan Victoria. Sitten Victor ajeli tunnin verran maanalaisella edes takaisin ja hyppäsi aina ulos junasta viime hetkellä.
Ensimmäinen tapaaminen oli leveällä kadulla yhden kuuluisan patsaan lähellä. Hän löysi kontaktinsa helposti ja koodisanojen jälkeen voitiin keskustella asioista. Ensimmäiseksi molemmat kysyivät paljonko toisella on aikaa tähän tapaamiseen ja Victor halusi tietää montako miestä CIA:n sisällä tietävät hänestä. Vastaus oli "Vain kuusi".
Pitkin talvea 1979-1980 näitä tapaamisia oli paljon ja pohdittiin erilaisia mahdollisuuksia salakuljettaa koko perhe länteen. Victor sanoi heti, että mikään lentokenttä tai tavallinen rajanylityspaikka voi tulla kysymykseen, koska seiskan parhaimmat miehet kyttäävät juuri siellä.
Lopulta suunnitelma oli valmis ja operaation oli määrä käynnistyä perjantaina toukokuun 16 vuonna 1980, illalla. Viimeiset viikot olivat täynnä valmisteluja, koska Victor ymmärsi että asunnossa ei saa olla mitään merkkejä siitä, että perhe olisi tietoisesti lähtenyt matkalle. Olga halusi ottaa mukaansa rakkaita valokuvia mutta Victor oli tiukkana "Ei käy, otetaan kuvat mikrofilmille". Victorin kontakti olisi vielä halunnut lavastaa onnettomuuden niin että olisi näyttänyt siltä, että koko perhe on hukkunut. Victor sanoi "Ei onnistu, he tulevat heti näkemään, että kyseessä on lavastus". Itse asiassa kävi niin, että KGB oli yli 10 vuotta siinä uskossa, että perhe on kuollut.
Victor kohtasi loppumetreillä monta vaikeata pulmaa. Miten hän sanoo hyvästit vanhemmilleen? Hän ei voinut kertoa "Viikon päästä me loikataan länteen". Joten Victor sanoi isälleen "Jos joku tulee väittämään, että minä olen kuollut, niin sitä ei pidä uskoa, vasta jos näette ruumiini sitä voi uskoa!
Victorilla oli hyvin läheinen ystävä, joka olisi joutunut suuriin vaikeuksiin siinä tapauksessa, että loikkaus olisi epäonnistunut, joten Victor järjesti näyttävän riidan tämän kaverin kanssa ja toivoi, että joku päivä ystävä ymmärtää syyn.
Sitten, kun oli muutama päivä jäljellä Olga lähti ostamaan perheelle junaliput Uzgorodiin, kaupunki lähellä (Tsekko) Slovakian rajaa. Victor opasti "käy ensin ostamassa menoliput ja sitten paluuliput erikseen, molempia pitää olla mukana! Mutta niitä ei voi ostaa samalla kertaa".
Työpaikallaan Victor oli antanut ymmärtää, että perhe viettää viikonlopun ystävän datjalla.
Perjantaina 16 toukokuuta vuonna 1980 oli hermoja raastava päivä ja illalla perhe poistui sitten lopullisesti kodistaan. Vähän aikaa ajeltiin edes takaisin metrolla ja sitten hypättiin Uzgorodiin menevään yöjunaan. Jossain vaiheessa Elena puettiin pojaksi ja koko ajan Victor seurasi ympäristöä katsoakseen ovatko seiskan pojat kintereillä?
Kun aamulla lähestyttiin Uzgorodia Victor mietti kuumeisesti mikä olisi parasta? Ajaa perille asti tällä junalla vai vaihtaa toiseen junaan läheisellä asemalla? Victor päätti vaihtaa, koska jokainen ylimääräinen hetki Uzgorodissa olisi riski.
Lauantaina klo 11.22. perhe oli perillä ja nyt oli toimittava nopeasti. Elenalle oli annettu annos unilääkkeitä, joten hän nukahti oikealla hetkellä ja jouduttiin kantamaan. Pari korttelia asemarakennuksesta harmaa Volga oli odottamassa. Auto kuului yhdelle Voitekille, joka oli puolalainen kelmi ja salakuljettaja ja hän ajeli usein rajan yli edes takaisin. KGB oli kauan sitten lakannut epäilemästä häntä mistään vaarallisesta. He tiesivät, että Voitek salakuljetti tavaroita eri paikkoihin, mutta koska hän aina antoi heillekin jotain kivaa, niin hänen tekemisiä oli pitkään katsottu sormien läpi. CIA oli osannut valita oikean miehen oikeaan tehtävään.
Victor ja Elena laitettiin varta vasten rakennettuun laatikkoon takapenkin alle ja Olga esiintyi Voitekin uutena tyttöystävänä.
Auto ja erityisesti kyseinen laatikko oli käsitelty hajusteilla, jotta rajavartioiden koirat eivät huomaisi mitään. Koiria oli koulutettu erottamaan venäläiset muista hajun perusteella.
Nyt seurasi todella jännittäviä hetki kun KGB:n rajavartijat tutkivat auton, mutta koska auto ja Voitek olivat tuttu näky rajapuomeilla niin he eivät vaivautuneet katsomaan jokaista paikkaa kunnolla.
Auto pysähtyi useita kertoja tarkastuksia varten ja vasta kun Victor ymmärsi, että ollaan Slovakian puolella hän huokaisi helpotuksesta.
Sitten ajettiin nopeasti Itävallan puolelle ja Wienissä perhe tiesi, että loikkaus oli onnistunut. Perhe muutti Amerikkaan ja Victorista tuli menestyvä yrittäjä. Hän perusti muun muassa Invicta Networksin, joka teki erilaisia salausjärjestelmiä tietoliikennettä varten.
Victor vei todella tärkeitä tietoja länteen. On arvioitu, että niiden avulla Neuvostoliitto romahti pari vuotta aiemmin kuin se olisi muuten romahtanut. Tiedoissa oli kuitenkin se pulma, että CIA:n piti käyttää niitä säästeliäästi ja varovaisesti, koska muuten loikkaus olisi voinut paljastua liian aikaisin.
Nyt ehkä selvisi, miksi kirja on niin jännittävä, se perustuu tositapahtumiin ja kirjassa on paljon tietoa Neuvostoliiton arjesta, joka todella oli "Vieras maa, siellä asioita tehtiin eri tavalla!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti