Victor yritti siis ajaa päin amerikkalaista diplomaattiautoa siinä toivossa, että hän saisi luovuttaa pienen paperin kyseiselle tiedustelumiehelle. CD-auto onnistui kuitenkin väistämään ja Victor tunsi epäonnistuneensa. Hän ymmärsi heti, että hän ei enää pystyisi uusimaan tätä temppua ja tajusi, että hän on nähnyt turhaa vaivaa niin monessa asiassa. Hän oli pitkään kytännyt mahdollisuutta ajaa tätä kolaria yhdessä suuressa risteyksessä ja sen takia hän oli lähtenyt aina eri aikaan töihin, jotta hän voisi tiedustella risteystä tarkemmin. Hän tiesi, että seiskan pojat makaavat jossain lähellä kiikaroimassa risteystä ja siksi hän yritti selvittää missä he ovat ja onko kuolleita kulmia, missä kolari olisi mahdollinen. Tämä oli nyt ollut turha työ! Victor tiesi, että kolarisuunnitelma oli kuollut ja kuopattu, koska uusi yritys olisi heti herättänyt epäilyjä.
"Mutta tässä maassa niin moni asia tehdään aivan turhaan" ajatteli Victor ja muisteli mitä kaikkea hän oli joutunut tekemään KGB-miehenä. Kun hän oli ihan uusi agentti vuonna 1973 hän oli saanut erikoisen tehtävä: Hänen piti kerätä rautaromua eri paikoista ja tuoda romu yhteen isoon konttiin. Ainoa ehto oli, että hän sai kasaan niin paljon romua - ihan samaa mitä se oli - että kontti painoi enemmän kuin 12 tonnia, ja sitten iso Antonov-kuljetuskone veisi tämän kontin Amerikkaan ja takaisin.
Mikä tämä nyt on, ajatteli Victor ja toinen KGB mies tiesi vastauksen: "Bresjnev on menossa valtiovierailulle Amerikkaan ja joku idiootti oli kertonut hänelle, että kun Nixon viime vuonna kävi Moskovassa niin USA:n presidentillä oli mukanaan 12 tonnia painava kontti, joka oli täynnä tietoliikenne- ja radiolaitteita presidentin salaisia viestejä varten. Mutta eihän Bresjnevin laitteet paina kuin pari tonnia. Siksi tämä romukeräys, Bresjnev vaatii, että hänen "konttinsa" on painavampi kuin Nixonin, sama se mikä siinä on!"
Kun kesä muuttui syksyksi vuonna 1979 niin Victor teki koko ajan suunnitelmia siitä, miten hän saisi yhteyttä amerikkalaisiin. Hän keksi koko ajan uusia ideoita, mutta joutui aina toteamaan, että tämäkään ei onnistu.
Lokakuun loppupuolella hän sai tehtävän mennä Varsovaan työasioissa. Victor ajatteli heti "Nyt tai ei koskaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti