Victor ymmärsi että Valeri oli tehnyt pahan virheen kun hän meni haukkumaan Neuvostoliittoa omalle isälleen, joka kuului ehdottomaan eliittiin. Isä oli Keskuskomitean jäsen ja sai nauttia sellaisista etuoikeuksista, joista neuvostokansa saattoi vain unelmoida.
Valeri oli töissä KGB:n ensimmäisessä direktoraatissa ja tämä paikka koostui kahdesta osastosta, joista toinen oli normaalia tiedustelutyötä tekevä jaos, joka pääosin toimi ulkomailla. Toinen osasto teki sitten likaiset työt ja niistä Valeri ja Victor saivat esimakua kun puolalainen kardinaali valittiin paaviksi. Ei kestänyt kauan ennen kuin he saivat nähdä paperin joka viittasi siihen, että KGB yrittää murhata tämän uuden paavin.
Victorin työ oli lähinnä toimia eräänlaisena ongelmien ratkaisijana -"troubleshooterina" - aina kun eteen tuli pulmia. Niitä riitti, ja Victorin maine kasvoi ja hänen uransa sai melkoisen "boostin" kun KGB oli huomannut, että Neuvostoliiton suurlähetystössä Pekingissä oli vuoto.. Victor matkusti Kiinan ja onnistui ratkaisemaan ongelman. Jonkun aikaa hän tutki lähetystörakennusta ja huomasi sitten, että rakennuksen savupiiput toimivat mikrofooneina ja kiinalaiset salakuuntelevat lähetystöä. Tietoliikenteen ja siffereiden turvallisuus oli Victorin erikoisala.
Victorin vaimo Olga oli myös kyllästynyt elämään Neuvostoliitossa ja joskus he saattoivat jutella keskenään aivan kauheita asioita: "Meidän täytyy päästä pakoon länteen! Me emme tiedä lännestä mitään, mutta tiedämme että tämä järjestelmä on täysin paha ja mätä"
Suomessa on ryhmiä, jotka kehuvat sillä, että heillä on "vakaumus" ja he eivät voi suorittaa asevelvollisuutta jne. Vetoamalla "vakaumukseen" he pääsevät paljon helpommalla kuin muut. Victor vakaumus oli aivan toista luokkaa: Hän oli vakaumuksensa takia valmis vaarantamaan oman ja vaimonsa hengen, sellaisen asian puolesta, josta hän ei voinut olla täysin varma.
Niin, Valeri oli mennyt puhumaan isälleen sopimattomia ja muutaman päivän kulutta Valeri löydettiin kuolleena. Hautajaisissa Victor seisoi kunniavartiossa Valerin arkun äärellä. Kun Victor näki Valerin isän ilmeen hän tajusi heti mitä oli tapahtunut. Isä oli ilmiantanut oman poikansa ja poika maksoi tästä hengellään. Tämä tapahtui vuonna 1979 meidän naapurimaassa! Miettikää vielä kerran: Järjestelmä mätänee kovaa vauhtia ja silti keskuskomiteassa istuva isä on valmis uhraamaan oman poikansa jotta hänellä säilyisi asema! Sellainen maa tämä Neuvostoliitto oli!
Siinä arkun äärellä Victor antoi oman lupauksensa: "Minä loikkaan länteen ja autan tämän järjestelmän tuhoamisessa!
jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti