Arkistohuumoria.

Olen nyt kirjoitellut melko ahkerasti koko lokakuun ajan ja mietin, että olisiko syytä kirjoittaa vain jos löytyy tärkeätä ja uutta tietoa alueen historiasta ja ihmisistä.
Huom! Osa minun kirjoitusvirheistä ei aina johdu kielitaidosta vaan usein siinä on huolimattomuutta ja seuraavana päivänä huomaan, että taas tuli kiireessä kirjoitusvirheitä, niin kuin se eilinen "luolasto".

Olen tänään taas kerran istunut Kansallisarkistossa ja lukenut dokumentteja ja ajattelin että tänään  kerron, vaihtelun vuoksi, vähän kaskuja tästä toiminnasta. Tutkimus ja asiakirjojen lukeminen ei välttämättä ole sellaista "kuivahkoa" ja ikävää toimintaa, vaan jännittävää ja yllättävää. Voi löytyä vaikka mitä ja kerran löysin yhdestä mapista, jonka olin ensimmäisenä avaamassa ison setelinipun!

Mutta, kun istutaan kahvilla niin kukkii ihan oma huumori. Yhden toisen tutkijan kanssa - hän tutkii vähän samoja asioita - ollaan heitetty huulta tähän tyyliin:
- Joo, HTK 1:n päällikkö osoittautui  liian pehmeäksi karkureiden käsittelyssä ja hänet vaihdettiin toiseen ja kovempaan mieheen, tilalle tuli majuri Erkki Toivanen. (Totta)
- Niin, Yleisradion tuleva ulkomaankirjeenvaihtaja! (Vitsi)
- Hän ei noussut Yleisradion pääjohtajaksi kuten Eino S. Repo. Heinäkuun 14 päivä vuonna 1944 Taipaleella, nuori luutnantti Eino S. Repo sai käskyn teloittaa omia miehiä, jotka olivat kieltäytyneet ottamasta asetta. Repo kieltäytyi ja käskyn antanut majuri lähti hakemaan kenttäoikeusistuntoa ja  kuolemantuomiota Revolle. Hän ei päässyt esikuntaan koska matkalla hän kaatui kranaatin täysosumasta ja näin Yleisradio sai kiistellyn pääjohtajan. (Tarina on tosi).

Tai sitten tulee vastaan todella huvittavia asiakirjoja. Sotien jälkeen käpykaartilaiset perustivat oman etujärjestönsä (ESTL) ja halusivat ryhtyä yhteistyöhön Neuvostoliitossa toimivan samanlaisen liiton kanssa!!!

He olivat ensin vaatimassa kaikenlaisia korvauksia siitä, että he olivat olleet karkuteillä. Sitten, kun näitä rintamamiestaloja alkoi nousta ympäri maata, he keksivät, että heillekin kuuluu talot ja tontit.

Kun luin tämän kohdan puhkesin nauruun. Näin silmieni edessä kahden käpykaartilaisen juttelevan rakennushommista tähän tapaan:

- Missä vaiheessa se sinun karkuritalosi on? Sinähän rakennat tuolla Metsäkaartilaisentiellä, minun taloni nousee Purnaajakadun viereen. Pitäisikö meidän järjestää talkoot? Meidän karkureiden ja käpykaartilaisten mottona on aina ollut "kaveria ei jätetä!"